”Avohakkuu on kuin pissaisi talvella housuunsa”
Saksan malliin lopullinen ratkaisu niitä yli puolen hehtaarin aukkoja enään tehrä, ilman sanktioita, tuholainen.
Reima: ”Poikkeat Gla hieman nyt totutusta lähestymistavastasi ja menet jo vähän henkilökohtaisuuksien puolelle.”
Hyvä, etten ole vielä täysin kangistunut kaavoihin. Oliko poiminnat kommenteistasi liian henkilökohtaisia? Toisaalta unohtunut ei ole kovin kärkkäästi kirjoitteleva nimimerkki Pöllö, jonka mielestä tyyli oli ihan ok, mikä vastaanottaja kyllä pitää kestää.
”Jos reaalituotto on 5%, niin metsien myynti veroseuraamuksineen ei kuulosta hyvältä. Voisko ajatella myös hakkuita vähän isopää edellä. Pienen puun ja suuren puun suhteellisella tuotolla on tavattoman iso ero.”
Minähän annoin monta eri vaihtoehtoa, joista tuo oli yksi. Jos tuo hakkuutapa edellyttää sitä, että metsän pitää alkaa uudistua, kun järeytyminen ei enää riitä täyttämään tyhjää tilaa, pitää alkaa painia uudistumisen ja alikasvoksen kasvunopeuden kanssa.
”Toisaalta ikääntyessä ymmärtää jo paremmin Linkolaakin. Korkeakulttuurit ovat aikojen saatossa hävinneet mikä milläkin tavalla. Eikä taida olla pysyvä onnen tila tämäkään.”
Ei varmasti ole, mutta ehkä iäkkäämpänä, kun on kaiken elämässä ehtinyt jo saada ja enää loppusuora jäljellä, on helpompi alkaa antaa periksi. Mutta kukapa alkaa parikymppisenä noin ajatella, kun pitää raivata itselleen paikka yhteiskunnassa ja varmistaa perheen elättämiseen riittävät tulot.
Metsäkupsa: ”Mitä taas korkoon tulee, on jännä, että jotkut kyllä metsänuudistamiselle laskevat kovaa korkoa, mutta muilla elämän aloilla usein jättävät pois investointejaan tehdessään. ”
Lainaatko minulle 100 000 €? Maksan 50 vuoden kuluttua 120 000 takaisin. Tienaat 20 000 € tekemättä mitään. Ei huono?
R.Ranta: ”Toisaalta ikääntyessä ymmärtää jo paremmin Linkolaakin. Korkeakulttuurit ovat aikojen saatossa hävinneet mikä milläkin tavalla. Eikä taida olla pysyvä onnen tila tämäkään.”
Jopas nyt! R.R. on näköjään liittynyt Tolopaisen seuraksi odottamaan lopun aikoja. Vaikeita aikoja on toki nytkin edessä, mutta eiköhän niistäkin jotenkin taas selvitä. Kyllä EU:n metsä- ja meriliikenne-linjauksiinkin löytyy vielä järki, kunhan vain pidämme kunnolla puolemme. Uudistetaan ja hoidetaan metsiä kuten ennenkin ja myydään pois, jos siltä tuntuu. Ei tässä maailmanloppua ole tulossa vieläkään.
En vieläkään ymmärrä tätä korkokeskustelua. Minulla on lehtomaisella kankaalla uudistuskypsässä metsässä puuta 350 m3/ha. Jos myyn 350 m3 aukkona saan puusta 350×64=22400 ja latvusmassasta 350×3=1050. Siis myyntitulo hehtaarilta on 23450 euroa. Jos myyn saman jatkuvan kasvatuksen hakkuuna n 4 ha:n alalta, saan myynntituloa 350x 55-60=19250-21000 euroa. Siis markkinatilanteesta riipuen n 2000-4000 euroa vähemmän. Kyllä sillä erotuksella hoitaa varmasti kaikki uudistuskulut. Ei tarvitse laskea investoinnin korkua. Miettiä vaan mihin sijoittaa rahojaan
Toivoisi Reimankin tietävän, ettei lehtomainen kangas uudistu luontaisesti kunnolla.
Ja senkin, että uudistuskypsän metsän harvennuksen harvennuksen jälkeen saattaakin käydä niin, että puita alkaa kuolla auringon paahteesta ja tulesta. Puiden häviämisen lisäksi paikasta saattaa tulla kirjanpainajien pesä.
Koron merkitys on ainakin se, että voidaan laskea miten paljon parempi pitäisi olla jk:n metsän arvokasvu ja tuotto jotta sen tod.näk. kannattavuus olisi parempi kuin viljelemällä on saatavissa. (Jos lähtöarvot on realistisia molemmissa tapauksissa).
Se on sitten vähän eri asia miten hyvin käytännössä onnistuu mikäkin. Se kuuluu reaalitodellisuuteen enemmän kuin edellinen. Korkoja laskemalla voi myös verrata jk- markinoijien esitysten ”todenperäisyystasoa” .
En aegolius kirjoittanut mistään kiertoajan tuotosta vaan nuorien metsieni nykytilasta. Puumäärä kasvaa n. 5% vuodessa ja suurella osalla tullaan kohta parhaaseen arvokasvuvaiheeseen ja niiden osalla tuotto n. puolitoistakertaistuu tukille muuttumisvaiheessa. Pyrin tekemään ratkaisuja kulloisenkin tilanteen mukaan. En hirttäydy mihinkään yleispätevään ( en jatkuvaan, en jaksolliseen jne.), koska vain olosuhteiden muutos on varmaa. Metsäni ovat aegolius siinä vaiheessa, että uudistamiskysymyksien kanssa en juurikaan joudu painimaan, enää. Toisaalta, jos laskisin metsieni ostohinnat, niistä tuloutukset, aiheutuneet kulut ja niistä saatavan myyntihinnan nyt, niin tuotto olisi selvästi suurempi kuin 5%, vaikka laskisin palkan omalle työlle – usko tai älä. Lisäksi metsävähennystä on edelleen huomattava määrä käyttämättä jne. Rautaa on taottava silloin, kun se on kuumaa.
En millään muotoa Gla loukkaannu kovastakaan kritiikistä. Kirjoitin vain siksi, kun se ei ole ollut analyyttisille kirjoituksillesi (jota on ollut mukava lukea) tyypillistä.
Palstalle pitäisi saada kirjoittamaan yksi oikea metsäekonomisti – sellainen joka jaksaisi selittää rautalankamallia, käsitteistä alkaen.
Minä olen selfmade ekonomisti, siis lähes ekönömisti. Mistä kiikastaa ? Muutaman rautalankamallinkin olen mielestäni väsännyt joskus palstalle. En oikein usko että joku Upsalan ekonomi esim. osaisi kertoa sen paremmin.
Kyllä Puuki olet osasi hoitanut hyvin. Ajan takaa kokonaisesitystä metsänkasvatuksen taloudesta ja miten eri kasvatusmalleja ja erilaisia ostettavia metsätiloja voisi helposti vertailla. Onhan meillä se kirja ”tuottava metsänkasvatus” mutta uusimpien tutkimustulosten ja käytännön kokemusten lisääminen ehkä olisi eduksi. Rautalankamalli olisi ehkä mieluiten sellainen jossa ei tarvittaisi nna-laskentaa. Miten päätän kuinka paljon metsätilasta kannattaa maksaa? Miten päätän kasvatanko jaksollisena vai jatkuvana?
Miten päätän kuinka paljon metsätilasta kannattaa maksaa? Miten päätän kasvatanko jaksollisena vai jatkuvana?
Tässä vähän apua Anneli.
Ensimmäiseen kysymykseen ei kukaan tiedä oikeaa vastausta. Puumäärä on epävarma, kasvuakaan ei ihan tarkasti tiedä. Korkojen ja puun hinnan kehitys on tuntematon. Samoin vaihtoehtoisten sijoitustuottojen. Metsän osto on mitä suurimmassa määrin mutu-asia. Muuttuvassa maailmassa metsää ei tehdä lisää, joten sitä voi ostaa, jos rahaa on. Jos käyttää lainaa paljon, niin kannattaa miettiä, että likviditeetti säilyy. Kivahan metsää on omistaa.
Toiseen kysymykseen on selvä vastaus. Jaksollista metsänkäsittelyä. Kuten tuolla edellä kirjoitin, niin uudishakkuupuusta saa niin paljon paremman hinnan, että uudistuskulun saa katettua ja joskus jääkin rahaa. (En nyt puhu mistään Lapin metsistä). Jaksollisessa kasvu on vähintään 50 % parempi käytännön toiminnassa. Jos on huonosti taimettuvat metsät, niin jopa 100 %.
Jaksollisen MT-metsiin pystyy joskus saamaan erilaisia sekametsiä, jotka ksvavat paremmin kuin yhden puulajin metsät.. Jatkuvassa vain kuusta. Männiköitä ja koivikoita pystyy kasvattamaan järkevästi vain tasaikäisinä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.