”Avohakkuu on kuin pissaisi talvella housuunsa”
Saksan malliin lopullinen ratkaisu niitä yli puolen hehtaarin aukkoja enään tehrä, ilman sanktioita, tuholainen.
Tuulen ja palon lisäksi hyönteiset tekevät erikokoisia aukkoja. Kaikilla näillä on se yhteinen ero avohakkuuseen, että luonnontuhon jälkeen jää alueelle paljon lahopuuta. Toista luonnontuhon ominaispiirrettä eli että puita jää lähes aina eloon alueelle, voidaan matkia jättämällä säästöpuita ja riistatiheikköjä.
Säästöpuut ja riistatiheiköt ovat suoraan puuntuottajan tilistä pois. Avohakkuu on kuitenkin jonkin aikaa monimuotoisin, kun kaikki muuttujat otetaan huomioon.
Enkä pelkästään itse vaan voimme ihan kaikki olla samaa mieltä. Vaikka taidat olla taas vihamielisesti kirjoittamassa voisit kertoa jotain itsestäsi, hyvä aegolius. Tälle palstalle tarvitaan lisää aktiivisia kirjoittajia ja sinä voisit olla yksi sellainen. Sinulla on oikeita mielipiteitä!
En pidä kirjoituksiasi asiallisina enkä muita kirjoittajia arvostavina. Rikot palstan sääntöjä jatkuvasti, trollaat, pelleilet. Kirjoituksiasi tullaan poistamaan jatkossakin kymmenittäin. Jos täällä olisi vähänkään ylläpitoa, olisit luonnollisesti kaatopaikalla. Siitä voimme olla kaikki samaa mieltä.
Puuki: ”Ei ainakaan simuloidut jk:n ja tasaikäisen viljelymetsätalouden kannattavuusvertailut ole läheskään aina olleet luotettavia modernin tutkimuksen tuloksiin perustuvia.”
Jutussa puhuttiinkin moderneista tutkimusmenetelmistä. Niillä ilmeisesti tarkoitetaan simulointeja, joilla saadaan haluttu tulos. Tutkimuksen hyötysuhde paranee, kun huonojen tulosten tai tulosta vaille jääneiden tutkimusten määrä vähenee. Mutta jos ei välitetä siitä, vaan talousmetsien hoidosta, kaavamaisuuden sijaan tilanteen mukaisten menetelmien käyttö ilman muuta on viisasta talousmetsien käsittelyä. Jos lehtipuiden kasvatus olisi mahdollista peura-alueillakin, olisi metsätalouden harjoittajalla runsaasti vaihtoehtoja kasvatusketjujen valinnassa. Minusta se nimenomaan olisi nykyisen metsälain tavoitteiden mukaista toimintaa ja todellista vapaan tyylin metsänhoitoa. Tarkkana pitää silti olla, kun joidenkin mielestä vapaan tyylin metsänhoitoon ei aukot kuulu kuin jossain harvoissa ja pakottavista syistä johtuvissa tilanteissa.
Itse taas eilen juurikäävästä kärsivällä omt:llä Tricoa ruiskutellessani ja enemmän tai vähemmän syötyjä koivuja pelastaessani mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin. Edellinen omistaja oli linjauksen tehnyt ja kasvattanut kohteeseen kuusivaltaisen tasarakenteisen tukkimetsikön. Oliko juurikääpä tullut kesähakkuista, laidunnuksesta vai mistä, sitä en tiedä. Mutta siellä se oli ja on edelleen, sen kanssa on elettävä.
Tehokkaaseen puuntuotokseen tähtäävä metsätalous ja sorkkaeläinlaidunnus sopivat huomosti yhteen – tai ei ollenkaan. Pitääkö siis luopua tuosta metsänhoidon tavoitteesta vai sorkkaeläimistä.
Vaikea valinta kuten itsellä nelivuotiaana. Olin saanut koiranpennun ja samaan aikaan taloon ostettiin ensimmäinen auto (kapiamosse). Koirista piti siihen aikaan maksaa koiravero. Isäni kysyi, että kummastako luovutaan, kun emme pysty molempia pitämään? Tilanne ei unohdu milloinkaan.
Metsänomistaja tietysti luopuisi sorkkaeläimistä. Metsästäjä ( ja MMM) puolestaan viis veisaa metsänOMISTAJAN tavoitteista.
Surkuhupaista asiassa on se, että MMM virkamiehen sanomana hirvi on vapaana ollessaan ei kenenkään -elukka. Kuitenkin päsmäröivät lupien ja salakaatojen rahastuksessa!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.