Kyseessä on AJ loputon suo. Kestävä metsätalous on hieno ilmaisu, mutta, mutta. mutta … Se siitä ja sen kestävyydestä. Paljon, paljon tyhjiä sanoja, joiden sisältöä ei tiedä oikein kukaan. Siinä sitä riittää tutkimista  tutkimisen jälkeenkin. Käsite on avara kuin Pohjanmaan lakeus, jossa siellä perimmäisen ladon takanakin on vielä lato.

 avohakkuu alentaa maan hiilivarastoa, jonka notkahdus on väliaikainen ja korvautuu uuden metsän nopeammalla kasvulla.

Miten avohakkuu alentaa hiilivarastoa, jos sama määrä puita hakataan kuitenkin?  Sehän tosiasiassa lisää, koska uudet taimet kasvavatm paremmin.

R.R.   Minä olen melko paljon laskeskellut sitä metsänkasvatuksen kannattavuutta. Ja myös verrannut niitä laskuja käytännön tilanteisiin (ja myös toisin päin)  ja perehtynyt moniin  tutkimuksiin sillä saralla. En silti väitä että tietäisin kaiken asiasta, ei sinne päinkään, kun kukaan ei tiedä.    Haluisin vain kuulla ne vastaväitteet järkevine perusteluineen jotka kumoaa esim. luettelokappaleen  asiat.

Sitä mieltä olen edelleen , että laajamittainen jk:n kasvatukseen siirtyminen ja avohakkuiden kielto vähentäisi niin puiden kasvua kuin metsien tuottoakin myös mo:n kannalta katsottuna. (Ja myös heikentäisi metsien hiilitasetta) .

Sille löytyy monia perusteita joita on puitu ~ 50 kertaa tällä palstallakin.  Mm. jk:n heikompi kantorahatulo/motti  uudistus/ jatko jk:na  -valintatilanteessa.  Jos kunnollisia edellytyksiä ei jk:lle ole olemassa esim. kasvupaikan alkupuuston tai kasvupaikkatyypin takia (esim.kuuset liian kuivilla kasvupaikoilla)   , niin tuottokin jää heikoksi.   Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle ; mm. usein toistuvat korjuukerrat kuusikoissa , kun ilmaston muutoksen takia kunnon talvikelejä on harvoin–> korjuuvauriot lisääntyy,   tuulituhoriskin kasvaminen harveikoissa,  maanmuokkauksen tuoman hyödyn ja  jalostus-ja siirtohyödyn poisjääminen , pienaukkojen heikko taimettuminen rehevissä kohteissa,  reunametsien pituuden lisääntyminen  pienaukkoja tehtäessä , vähäinen lehtipuun määrä jne.      Jk:n ja tasaik. metsien vertailulaskelmista puuttuu yleensä aina jk:n taimikonhoidon ja täydennysistutuksen tuomat lisäkulut.  Niitäkin tarvitaan useimmiten; varsinkin th kuuluu asiaan miltei poikeuksetta.   Oletetuista jk:n keskikasvuarvoista puuttuu usein toistuvien harsintojen tuoma heikentyvä ha-kasvu ; harvennusreaktio ei tule heti harv. jälkeen.  Ja puuston PPA on niin pieni taimettumisen aikaan saamiseksi, että metsän kasvupot. jää hyödyntämättä pitkäksi aikaa.   Lisäksi : Miksi vertailulaskelmissa oletetaan tasaikäisen metsän harvennukset tehtävän aina alaharvennuksella vaikka paras tuotto saadaan, kun tehdään ainakin 1 yläharvennus/kiertoaika (ja oikeaan aikaan) ?

Esim. Lapissa voi olla kannattavaa toimia  toisin kuin paremmin puuta kasvavilla alueilla.  Samoin joillakin turvemailla ja puistometsissä yms:ssa paikoissa joissa puuntuotanto ei ole pääasia.  Kangasmailla pääsääntösesti jk sopii vain tuoreelle kankaalle jossa on valmiiksi erirakenteisuutta  olemassa ja jäävät puut säilyy hakkuussa ehjänä.

Korkotekijästä: laskentakorko pitää olla realistinen eikä luulla että, kun laitan laskentakoroksi vaikka 8 % ,niin se saavutetaan , kun menoja vain vähennetään sopivasti. Se on ollut ilm. monella vaikea käsittää miksi lopputulos ei parane vaikka paperilla %-tuotto olisikin  huippuluokkaa.

Kuten Pukkala huomauttaa Hesarin jutussa, korjuukulujen ero tasoittuu kiertoajan yli tarkasteltuna. Jaksollisen mallin ensimmäisissä harvennuksissa korjuu on kallista joten keskiarvoksi voi muodostua sama kuin jatkuvassa mallissa.

Totta: korjuun kokonaishinta on määrä x yksikköhinta. Mutta kiertoajan yli laskenta pienentää kuitenkin hintaeroa.

Yksi huomioitava seikka on se että jos siirrytään laajasti jatkuvapeitteiseen malliin, hakkuiden kokonaispinta-alaa joudutaan kasvattamaan saman puumäärän keräämiseksi suuruusluokaltaan ainakin 100-150 tuhatta hehtaaria.