Metsä on niin monimuotoinen kokonaisuus, että jk-puheiden totuuden mukaisuuden tai -vastaisuuden osoittaminen oikeudessa voi olla mahdoton tehtävä. Kirjallisuuskin perustaa väiteensä mittauksiin, joten paha niitä on kiistää. Mutta kuten Metsälehden artikkelissa todettiin, laskemalla saa sellaiset luvut kuin itse haluaa. Lähtöarvot vain valitaan sopivasti.

Toivottavasti tällaisia asioita ei tarvitse oikeudessa tai muissakaan tyhjää pyörittävissä byrokratialaitoksissa käsitellä. Omistaja kuitenkin on se, joka päätökset tekee ja joka luotettaviksi katsomansa tietolähteet valitsee. Jos metsäalan toimijoiden puheita aletaan mitata oikeudessa, loppuu pian aiheesta keskustelu, mikä ei ole kenenkään etu. Esimerkkejä tämänsuuntaista toimintaa harjoittavista paikoista alkaa löytyä, kun pyöritetään karttapalloa myötäpäivään. Meilläkin on kritisoitu yhden totuuden politiikkaa metsäasioissa.

Jos JK pidetään poissa juurikääpämetsistä, minne se ei lainkaan sovi, ovat muut riskit hallittavissa. Puustopääoma on JK metsässä alhainen ja koostuu nuorista elinvoimaisista puista, mikä vähentää tuuli ja hyönteisriskejä. Prof.emer. Veikko Koski on kirjoittanut että puiden perimän heikkeneminen ei ole vakava riski sekään, koska puut tuulipölytteisinä vaihtavat geeniainesta tehokkaasti metsiköiden välillä.

### Jos JK pidetään poissa juurikääpämetsistä, minne se ei lainkaan sovi, ovat muut riskit hallittavissa. Puustopääoma on JK metsässä alhainen ja koostuu nuorista elinvoimaisista puista, mikä vähentää tuuli ja hyönteisriskejä. Prof.emer. Veikko Koski on kirjoittanut että puiden perimän heikkeneminen ei ole vakava riski sekään, koska puut tuulipölytteisinä vaihtavat geeniainesta tehokkaasti metsiköiden välillä.

Lähetetty: 1 h, 49 min sitten
Lähettäjä: A.Jalkanen ###

En menisi vannomaan. Tarvitaan melkoinen annos tervettä järkeä ja työtä.

Kannattaa muistaa, että ”Harsintajulkilausuman” allekirjoittajat eivät olleet enää mitään märkäkorvia. Takana oli pitkä sarka metsäalan käytäntöä ja tutkimusta. Ja yllätys, yllätys, nimenomaan harsinta- eli jatkuvan kasvatuksen metsissä. Niitä kun ei juuri muita ollut.

Läpi meni tuo melkoisen merkittävä julkilausuma eli hemmetin moni muukin oli huomannut, että ollaan väärässä junassa. Muuten ei olisi ollut mahdollista.

Sen puoleen, uskon, että joissain tapauksissa onnistuu ja joskus on jopa pakko.

Hemputtajan kanssa samoilla linjoilla. Mutta tässä oli kyse lähinnä tuhoalttiudesta ja geneettisestä rappeutumisesta.

Ken elää se näkee. Aika suuri osa eteläisen Suomen kuusikoista jää jk menetelmän ulkopuolelle jo pelkästään tyvilahoisuutensa takia. Pohjoisempana olisi nyt varottava parantamasta lahon leviämisedellytyksiä. Yksi varteenotettava leviämistie ovat korjuuvauriot hakkuissa.

Sen sijaan esimerkiksi turvemaat – erityisesti korvet – rannat, karuimmat mäntymaat, virkistysmetsät, rannat ja muut vastaavat ovat hyviä jk-, poiminta- ja pienaukkohakkuiden kokeilukohteita. 1940-lukuun verrattuna yksi iso ero on laadukkaan metsänviljelymateriaalin helppo saanti: ellei uudistu, niin sitten kylvetään ja istutetaan.