<p>Harmituksia on monenlaisia. Minulla on ajankohtaista harmitella neljän hehtaarin aluetta jolta hakkuutin hintakuopassa avohakkuun ja nyt on toista kertaa palkkatyönä tehty viljely. Ensimmäinen kerta kaatui ilmeisesti huonoon taimihuoltoon ja tämä toinen taisi kaatua liian myöhäiseen istutusajankohtaan. Ja molemmista kerroista on lasku maksettu, reklamointia en ole tehnyt koska en voi aukottomasti mitään todistaa. Tulisi edes hiestä aukkopaikkoihin, niin olisin tyytyväinen.</p>

<p>Heh! Se on kyllä totta ettei yritystoiminnan ylä- ja alamäistä tule syytettyä vuoroin Neuvostoliittoa, Vihreitä tai Riistakeskusta.</p>

Muuten KeMeRat, mistä nykyisin käyttämistäsi nimimerkistä itse pidät eniten? – Entä mitä niistä vanhoista pidit onnistenuinpana?

Makarov ei ole kokemuksineen yksin. Heinettyneitä harveikkoja on syntynyt jk-ajatusten siivittämänä muuallakin . Työelämän yhteydessä näin monta vastaavaa tapausta ja itsekin uudistelin aikanaan heinävaltaisia ja harsittuja kuusikoita. Niistä saamieni kokemusten perusteella en ole mitenkään otollista maaperää jk-opeille.

Toki kynsille tuli jaksottaisen menetelmän kohdalla itsellenikin kerran ,kun uudistusala istutettiin syksyllä. Äestys ei myöskään tukenut niissä olosuhteissa uudistamisen onnistumista.  Lähes kaikki taimet kuolivat hehtaarin alalta.

Korjaustoimenpiteenä tilasin kaivurin paikalle mätästämään ja parantamaan vesitaloutta. Taimet mättäisiin ja jo muutamassa vuodessa tuore taimikko ajoi kehityksessä vereisen palstan äestettyyn maahan istutetun vanhemman taimikon ohi.

Oppi onnettomuudessa oli ,että maanmuokkaustapa on valittava olosuhteiden mukaan. Tuohon aikaan mätästys teki vasta tuloaan , mutta teki kerralla vaikutuksen menetelämänä hyvän tuloksen takia. Syysistutuksista luovuin samassa yhteydessä. Tuolloin elettiin vielä 1980-lukua.

Perusasiat eivät ole muuttuneet tuosta ajasta miksikään. Jk on edelleen epävarma tapa harjoittaa metsätaloutta. Harrastukseksi sopii mikä tahaansa menetelmä. Jaksottaisen riskejä voidaan vähentää muokkaamalla uudistusala olosuhteeisiin sopivalla menetelmällä ja istuttamalla alue pikaisesti heti keväällä .

Perko: ”Visan  saavutus 80 % tukkipitoisuus  unohtaa minkä verran raivauksissa on tampattu ja  sahattu riukuja maahan ja jääneet  epähuomiossa pois  laskuista.  Aiempi  propsipinokin  puuttuu laskusta.  Kolmekertaa 30 vuotisesta koivikosta rassaus muuttuu  unissa faneritukiksi.”

Unohtelut ovat täällä Perkon tavaramerkki. Tällä kertaa unohtuivat kolmen harvennuksen tulot. Tarkoituksellinen epätarkkuus on toinen Perkon tavaramerkeistä Tällä kertaa 33 vuotta olikin vain 30 vuotta. Tervetuloa Perko tutustumaan täkäläiseen koivunkasvatukseen ja muuhun metsätalouteen. Kaikesta löytyy myös kirjalliset dokumentit, jos et omia silmiäsi sattuisi uskomaan. Ei kannata syyttää toista valehtelijaksi vain sillä perusteella, ettei oma käsityskyky ja kokemus riitä ymmärtämään jotain asiaa.