Keskustelut Metsänhoito Aukon tuottomenetelmät

Esillä 10 vastausta, 351 - 360 (kaikkiaan 2,577)
  • Aukon tuottomenetelmät

     

    ”Entinen leppää kasvanut hakamaa hakattiin aukoksi ja istutettiin koivulle.  Koivu kasvoi erittäin hyvin, mutta vielä paremmin kasvoivat lepät.  Monta vuotta peräkkäin sain perata sitä kuviota ennen kuin voitin ne lepät.”

    Toinen tapaus oli entinen leppää kasvava niitty.  Harvensin leppiä niin paljon kuin uskalsin ja istutin kuuset sekaan.  Olinko harventanut liian vähän vai liikaa vai mistä johtui, etteivät ne kuuset menestyneet.

    En kyllä suosittele leppien hyödyntämistä.   Kaikki nurin ja koivua tilalle, jos hirviriskiä ei ole.  Muuten kuusta.

    Kun kasvattaa kuusikon täystiheänä ja sitten istuttaa uudet taimet nopeasti, niin ne kasvavat nykyään niin hyvin, ettei heinettyminen pysy perässä.”

    ”Harsintahakkuun poistuma on yleensä n. 80- 100 mottia/ha ja tukkiosuus n. 60  % , parhaimmillaan n. 70 % .

    Tavallista harvennusta parempi kantorahatulo edellisessä harsinnassa  (20 vuotta sitten) ei riitä korvaamaan kasvutappion kuluja koska silloin pitäisi ottaa laskelmaan mukaan myös alunperin (päätehakkuu/jk) tulleet  tuloerot.   Jk:n heikompi yksikköhinta, pienempi poistuma ja pystyyn jääneen puuston pääoma-arvo korkoineen nykyhetkeen laskettuna (verrattuna tasaikäisen vaihtoehdon uudistuskuluihin ).”

  • KeMeRat

    <p>Harmituksia on monenlaisia. Minulla on ajankohtaista harmitella neljän hehtaarin aluetta jolta hakkuutin hintakuopassa avohakkuun ja nyt on toista kertaa palkkatyönä tehty viljely. Ensimmäinen kerta kaatui ilmeisesti huonoon taimihuoltoon ja tämä toinen taisi kaatua liian myöhäiseen istutusajankohtaan. Ja molemmista kerroista on lasku maksettu, reklamointia en ole tehnyt koska en voi aukottomasti mitään todistaa. Tulisi edes hiestä aukkopaikkoihin, niin olisin tyytyväinen.</p>

    Visakallo

    Sellaista se elämä KeMeRat on! Toki tuohon harmitukseesi auttaa, kun viisastelet täällä muille kaikesta mahdollisesta.

    KeMeRat

    <p>Heh! Se on kyllä totta ettei yritystoiminnan ylä- ja alamäistä tule syytettyä vuoroin Neuvostoliittoa, Vihreitä tai Riistakeskusta.</p>

    Visakallo

    Mihinkäs KeMeRat  Stasin ja kaikki salaliitot unohdit?

    Visakallo

    Muuten KeMeRat, mistä nykyisin käyttämistäsi nimimerkistä itse pidät eniten? – Entä mitä niistä vanhoista pidit onnistenuinpana?

    Jovain

    Niin se jatkuvan kasvatuksen tulkinta tekee tepposet, epäonnistumisia ja tarpeetonta tamppaamista metsänhoidossa riittää. Visa edelleen vertailet jaksottaista metsänhoitoa jaksottaiseen metsänhoitoon ja todistelet jaksottaisen metsänhoidon paremmuutta. Lähtökohtaisesti jaksottaisen metsät eivät ole jatkuvan kasvatuksen metsiä.  Tällä hetkellä jatkuvaa kasvatusta toteutetaan jopa ensiharvennuksilla, harsitaan tarpeettomasti vajaatuottoisiksi, metsiä, jotka eivät ole edes siinä kasvatusvaiheessa.  Visakin nautit hoidon vähäisyydestä metsiesi parhaassa lihotusvaiheessa. Voit toteuttaa metsänhoitoa vesakoitumisen ja heinettymisen, eli sulkeutuneisuuden kynnysarvon paremmalla puolella.  Pintakasvillisuuden ongelma ei ole metsän sulkeutumisessa, se on avaamisessa. Jatkuva kasvatus on tasapainoilua siinä välissä, kuitenkin riittävillä puustopääomilla.

    suorittava porras

    Makarov ei ole kokemuksineen yksin. Heinettyneitä harveikkoja on syntynyt jk-ajatusten siivittämänä muuallakin . Työelämän yhteydessä näin monta vastaavaa tapausta ja itsekin uudistelin aikanaan heinävaltaisia ja harsittuja kuusikoita. Niistä saamieni kokemusten perusteella en ole mitenkään otollista maaperää jk-opeille.

    Toki kynsille tuli jaksottaisen menetelmän kohdalla itsellenikin kerran ,kun uudistusala istutettiin syksyllä. Äestys ei myöskään tukenut niissä olosuhteissa uudistamisen onnistumista.  Lähes kaikki taimet kuolivat hehtaarin alalta.

    Korjaustoimenpiteenä tilasin kaivurin paikalle mätästämään ja parantamaan vesitaloutta. Taimet mättäisiin ja jo muutamassa vuodessa tuore taimikko ajoi kehityksessä vereisen palstan äestettyyn maahan istutetun vanhemman taimikon ohi.

    Oppi onnettomuudessa oli ,että maanmuokkaustapa on valittava olosuhteiden mukaan. Tuohon aikaan mätästys teki vasta tuloaan , mutta teki kerralla vaikutuksen menetelämänä hyvän tuloksen takia. Syysistutuksista luovuin samassa yhteydessä. Tuolloin elettiin vielä 1980-lukua.

    Perusasiat eivät ole muuttuneet tuosta ajasta miksikään. Jk on edelleen epävarma tapa harjoittaa metsätaloutta. Harrastukseksi sopii mikä tahaansa menetelmä. Jaksottaisen riskejä voidaan vähentää muokkaamalla uudistusala olosuhteeisiin sopivalla menetelmällä ja istuttamalla alue pikaisesti heti keväällä .

    Perko

    Kertomukset noista   suorittavan portaan metsistä eivät sovi  eri-ikäisen ja  jk-  metsänkäsitteeseen eikä ne ole siihen liittyviä.  Tänne aukon  tamppaukseen ne ovat esimerkilliset.    Visan  saavutus 80 % tukkipitoisuus  unohtaa minkä verran raivauksissa on tampattu ja  sahattu riukuja maahan ja jääneet  epähuomiossa pois  laskuista.   Aiempi  propsipinokin  puuttuu laskusta.   Kolmekertaa 30 vuotisesta koivikosta rassaus muuttuu  unissa faneritukiksi.    Paljonko  on aukon tuotto  tuossa 30 vuoden kohdalla?

    Visakallo

    Perko: ”Visan  saavutus 80 % tukkipitoisuus  unohtaa minkä verran raivauksissa on tampattu ja  sahattu riukuja maahan ja jääneet  epähuomiossa pois  laskuista.  Aiempi  propsipinokin  puuttuu laskusta.  Kolmekertaa 30 vuotisesta koivikosta rassaus muuttuu  unissa faneritukiksi.”

    Unohtelut ovat täällä Perkon tavaramerkki. Tällä kertaa unohtuivat kolmen harvennuksen tulot. Tarkoituksellinen epätarkkuus on toinen Perkon tavaramerkeistä Tällä kertaa 33 vuotta olikin vain 30 vuotta. Tervetuloa Perko tutustumaan täkäläiseen koivunkasvatukseen ja muuhun metsätalouteen. Kaikesta löytyy myös kirjalliset dokumentit, jos et omia silmiäsi sattuisi uskomaan. Ei kannata syyttää toista valehtelijaksi vain sillä perusteella, ettei oma käsityskyky ja kokemus riitä ymmärtämään jotain asiaa.

    Visakallo

    Jovain: ”Pintakasvillisuuden ongelma ei ole metsän sulkeutumisessa, se on avaamisessa. Jatkuva kasvatus on tasapainoilua siinä välissä, kuitenkin riittävillä puustopääomilla.”

    Juuri tätä asiaa olen yrittänyt täällä kertoa ja korostaa lukemattomat kerrat, mutta näköjään huonolla menestyksellä. Minulla todellakin oli 80-luvun alussa aikaansaatuna lähes täydellisiä jk-metsäkuvioita eri-ikäisine ja uudistuvine puustoineen, mutta luonto teki niistä lopun omilla harvennuksillaan. Tuli tuulenkaatoja ja pystyyn kuivamisia, ja tämän jälkeen alkoi heinittyminen ja vesakoituminen. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää ja rinnastaa nykypäivään?

Esillä 10 vastausta, 351 - 360 (kaikkiaan 2,577)