Tuskin kuitenkaan isommissa pöydissä on tarkoitus raiskata metsiä ja jättää perinnöksi jätemetsiä. Näissä pienemmissä kotoisissa pöydissä näyttää sekin olevan mahdollista. Voi olla, että vaikuttaa jo metsien kasvun taantumaan.

Huolenaiheet vaihtelee, joillekin on isoin asia vanhan kirjan polttaminen, josta eivät edes ymmärrä mitään. Toisille metsärahastot, minua ei liikuta kummankaan kohtalo. Lähinnä kiinnostaa ne ihmiset, jotka ovat huippusuhdanteessa tunkeneet rahoja markkinoille. Jos muutamasta tonnista vaikka puolet sulaa onko tuo niin erikoista. Rahastot on kuitenkin velattomia ei ne konkkaan mene, muuten kuin jos kaikki osakkaat nostavat paniikissa rahansa pois.

Minulle aukot kelpaa, kunhan hinta on linjassa metsätaloudellisen arvon kanssa metsurityön mukaisesti laskettuna 3% korolla. Valitettavasti jään tällä hinnoittelulla kauas tarjouskisan kärkipaikoista.

Miksi mehtäukon pitäisi huolehtia muiden omaisuuden hoidosta. Kyllä aukkoon aina jonkinlainen puusto tulee. Kun markkinoilla on vähemmän puun tarjontaa,  hinnat nousee. Siitä on vain hyötyä, että kaikkia aukkoja ei uudisteta.

Onhan se Tolopalla logiikka tuokin.

Eniten ottaa kupoliin kaksinaamaisuus. Ensin kerätään yhteiskunnan tukia ja avustuksia rajattomasti ja toisaalla tärvellään varoja saamattomuuttaan tai tarkoituksella.