Kun kaataa vaikka kuution kuusen, niin se kyllä kaataa aika paljon pienempiä.  Kun puu vedetään moton hakkuupään läpi, niin tuho pahenee.  Olen joskus katsellut järeiden mänty-ylispuiden hakkuujälkeä.  Tältä se on näyttänyt.  Kuusi on vielä pahempi.

Jovainille tuolla edellä vastaan, että enhän minä potaskaa puhu, vaan ihan asiaa. Eipä sillä ole itse asiaan edes mitään merkitystä, luetaanko nämä lisät varsinaiseksi puukauppatuloksi vaiko ei, vaan sillä on suurikin merkitys, että ne ovat vain jaksollisen metsänkasvattajan saatavissa, ei jk/poimintahakkaajan. Perkolle totean, että tokihan latvusmassan ja kantojen mukana ravinteitakin poistuu, mutta eipä sillä näytä olevan ainakaan puun kasvuun vaikutusta, mikä on nyt todella hyvin nähtävissä ensimmäisten havunkeräys- ja kannonnostoalueiden tultua meillä ensiharvennusvaiheeseen. Lannoittamisessa on se hyvä puoli, että sen voi tehdä metsänomistajan kannalta juuri parhaaseen ajankohtaan, eli kymmenkunta vuotta ennen päätehakkuuta, eikä se mitään kallista normaaliaikana ole, ja verottajahan siitä suuren osan sponsoroi.

Miten voi antaa väärän kuvan, kun seikkaperäisesti kertoo, mitä etuja jaksollisessa hakkuussa on mahdollista saada jk/poimintahakkuuseen verrattuna? Ne ovat kuitenkin metsänomistajalle aivan merkittäviä rahallisia etuja. On aika erikoista, että näitä aivan käytännön perusasioita ei haluttaisi huomioida, vaan mieluummin pysyttäydyttäisiin vain jossain mallinnuksissa ja oletuksissa. Kun puhutaan metsätaloudesta, siinä pätee aivan samat säännöt kuin muussakin yritystoiminnassa. Kaikki tulot ja menot kirjataan ja lasketaan, ja erotus-verot on se mitä jää käteen.

Tamppaamisesta pääsee eroon, se pitää paikkansa. Harmittaa se kuitenkin vähän, kun Helsingin Sanomien ynnä muiden viestimien maallikkolukijat tarjoilevat jatkuvaa kasvatusta hiiliasioita parantavaksi menetelmäksi.

Tekemäni laskelman ei ole tarkoitus olla eksaktia taloustiedettä. Se osoittaa että jaksollisellakin mallilla voi ansaita kohtuullisesti, jos metsänkasvatus onnistuu ilman tuhoja. Tuhoriskit ovat osin malleissa erilaiset, mutta ainakin juurikäävän itiöt ja kaarnakuoriaiset löytävät tiensä myös peitteiseen metsään.

Jaksollinen malli pärjää myös ilman että ottaa huomioon avohakkuun korkeampaa kantohintaa alussa (vaan kiertoajan lopussa) tai energiapuuta (kantoja ja latvuksia). Alun intensiivisten hoitojen jälkeen ei pääsääntöisesti tarvitse tehdä paljoakaan, vaan metsä on kuin indeksirahasto, joka tuottaa korkoa korolle joka vuosi.

Mulla on yksi noin hehtaarin aukko, istutin sen kuuselle tänä kesänä,  enkä meinaa tehdä enää sille mitään, OMT maapohja, seuraan vaan mitä tapahtuu, tehdäänkö joskus energiapuuhakkuu vai mitä, aika näyttää, risut ja kannot siitä on kerätty. Varmasti monesta teistä kuulostaa hölmöläisen idealta.