Olisi hyvä jos asiasta piirtäisi kuvan. Voin yrittää. Mutta jos Perko ajattelet tappiot miinusmerkkisinä ja tuotot plusmerkkisinä, jossain vaiheessa kiertoaikaa plussat alkavat olla suurempia kuin miinukset. Plussiin pitää laskea hakkuutulot ja metsään jäävä puusto (yhdessä kokonaiskasvu).

Perko: ”Ne aukot eivät  tuota ensimmäiseen 30 vuoteen vaikka oli kuinka monta.” 

Tuo ei ole ainakaan meillä vielä onnistunut viimeisen 40 vuoden aikana.  Havupuukuviot on jo tuossa iässä harvennettu kaksi kertaa, ja koivikot kolme kertaa, ollen loppukasvatusasennossa. Perko voi tiedoillaan kyllä hyvin puhua omasta puolestaan, mutta ei oikein toisten.

Ymmärrän kyllä, että Perkolle ovat nämä jaksollisen menetelmän tarjoamat edut hieman vaikeita asioita, mutta tällaiselle metsätaloutta harjoittavalle aivan normaaleja jokapäiväisiä asioita. Kemera/Metka, bonuksilla hankittavat taimet ja muokkaukset, latvusmassalla ja kannoilla saatavat myyntitulot, avohakkuiden parempi puun hinta, jne. Sekin pitää muistaa, että nämä yhteiskunnan ja puunostajien edut tarjotaan niille metsänomistajille, jotka vain haluavat ne ottaa vastaan. Mitään niistä ei tarvitse edes pyytää.

Visan tulokset voisivat olla vieläkin parempia. Hän on joutunut omistajuutensa alkuvaiheessa kunnostamaan metsänsä jk:n jäljiltä ja kehitys on vielä osittain kesken.

Palataan vielä Perkon tapaukseen. Keskitytään yksittäisiin puihin. Perkolla ne ovat jalostettavissa 100-120 vuoden iässä taimien alkuvaiheen juromisen seurauksena ja Visalla viimeistään 65-vuotiaina. Kukahan sitä tiliä lopulta joutuu odottamaan ja kenen maa tuottaa huonosti? 60-65 vuoden jälkeen Visan poistetun puun kannon kohdalla on neljä tainta kasvussa ,mutta Perkon tapauksessa ei välttämättä yhtään.