Jos kerran Perko sinulla on mitattua tietoa, niin miksi et julkaise sitä meille? Sen sijaan kirjoittelet aivan mitä sattuu höpötyksiä, – miksi?

Professori Jari Vauhkonen Metsälehti 5.12. ”Tutkimukseen perustuvan päätöksenteon tavoittelussa kannattaa muistaa, että tiede on itseään korjaavaa. Kuunnellaan yksittäisiä tutkimuksia mieluummin niiden synteesejä, joihin toivottavasti kelpaavat myös vastakkaiset tulokset ja vastineet. Muistetaan: kaikki mallit ovat virheellisiä mutta osa voi olla hyödyllisiä. Ehkä siksi esimerkiksi Metsätehon näyttöön perustuvan päätöksenteon synteeseistä mallinnukseen ja simulointeihin edes osittain perustuvat tutkimukset oli rajattu pois.”

Tässä yliökirjoituksessa viitataan vaikeuksiin selvittää lintujen (kanahaukan ja hömötiaisen) kantoihin vaikuttavia tekijöitä ilman riittäviä maastohavaintoja itse linnuista ja niiden elinympäristöistä. Sama periaate pätee myös metsänkasvatusmallien paremmuuteen: lopullista totuutta ei löydy mallitustutkimuksista eikä laskelmista, vaan riittävän käytännön kokemuksen ja sen dokumentoinnin kautta.

Perko lainasi taas jonkun muun kirjoittamaa tekstiä, mutta ei nytkään välitetä siitä. Jos Perko muistaisit hieman tarkemmin metsänhoidon historiaa, ymmärtäisit, mihin tuo 2400 kpl kuusentainta /ha aikoinaan perustui. Kuusentaimet olivat silloin avojuurisia, maita ei muokattu, ja taimet istutettiin usein lepikoiden tai muun lehtipuuston alle. Silloin vielä tarvittiin ”särkymävaraa”. Kun käyttöön tulivat pottitaimet ja mätästys, istutusmääriä pudotettiin vastaavasti. Tuskin kukaan enää istuttaa yli 1800 kuusentainta hehtaarille, taitaa 1600 kpl olla aika yleinen määrä, eli sama kuin koivuilla on aikoinaan ollut ohje. Koivujen istutuksessakin on tuo kpl-määrä pienentynyt. Männyt taasen useimmiten kylvetään.