Perkon lausuma on ymmärrettävissä niin että jaksollinen metsikkö tuottaa tappiota ensimmäisen 20 vuotta. Tämähän ei tarkoita ettei metsä kasvaisi, vaan tuo tappio on laskennallinen ja riippuu omistajan tuottotavoitteesta. Samoin metsätilan ostohinta: jos tyytyy alempaan suhteelliseen tuottoon, metsästä voi maksaa ostaessa enemmän. Tuottoarvon laskentakorko on tuottotavoite.

Edelleen: jos tyytyy alempaan mutta varmemmin saatavaan tuottoon, kannattaa satsata uudistamiseen enemmän rahaa. Kun kasvu tulee varmemmin ja sitä on enemmän, lopussa jaksollisen kasvattajan pankkitili on muhkeampi. Joku toinen voi ilahtua korkeasta suhteellisesta tuotosta, vaikka euroja tulee tilille vähemmän.

Koska RR kohta kiirehtää tänne opponoimaan, tarkennan, että tässä ei ole huomioitu metsän ulkopuolisia tuottoja. Niissäkin riskitaso vaihtelee paljon: Metsäliiton osuudet ovat hyvin turvallinen kohde, kun taas pörssi ei ole. Pörssin sisällä eri kohteilla hyvin eri riskitasot, joten siellä on myös mahdollista valita kohde sietokyvyn mukaan, mutta pääoma on mahdollista menettää kokonaan. Alemman riskin sijoituksissa kuten metsässä tai asunnossa  ei pääomaa juuri koskaan menetä kokonaan. Itselläni näkyy käyvän niin päin, että ostan kalliilla ja myyn halvalla, oli kohde mikä hyvänsä. Markkinavaihtelun riski realisoituu nyt sijoitusasunnon myynnissä.

Perko: ”pitämällä jatkuvasti parhaiten tuottavimmat kokoiset puut kasvussa, ei tappiota synny.”  

Näinhän se olisi, mutta siinä vain unohtuu se tosiasia, että sen jk-metsänkin olisi uudistuttava samaan aikaan, ja nämä uudet taimet tarvitsevat syntyäkseen, ja nuoret puut kasvaakseen oman tilansa siellä tuottavimpien puiden joukossa. Se ei taas onnistu muuten kuin pitämällä tuottavimpien puiden runkolukua riittävän alhaisena. Tämä on äärimmäisen yksinkertainen asia, mutta joillekin lähes mahdotonta ymmärtää.

Asiaa voitaisiin havainnollistaa sillä, että Suomen väestö olisi pelkästään tuottavimmassa työiässä olevia ihmisiä. Vanha väestö olisi poistettu ”johonkin” ja lapsia ei olisi, vaan työikään tulleet nuoret aikuiset ilmestyisivät ”jostakin”. Tällainen yhteiskunta olisi kieltämättä tehokas ja tuottava, mutta käytännössä mahdoton.

Tervalepällä on varmaan kysyntää ja viljelyn suosio on kasvamassa joten ihan kokeilun väärti.