Nyt voin olla Jovainin kanssa samaa mieltä. Metsän uudistuminen onnistuu ainoastaan luonnonlakeja ja metsäbiologiaa kunnioittaen. Luonto ei koskaan toimi kasvi- eikä eläinkunnassa niin, että se suosisi heikompien yksilöiden jäämistä jatkamaan sukua. Tämän takia jk ja sen poimintahakkuut ovat luonnonvastaisia. Voidaan sanoa, että jk on Suomen oloissa uskomusmetsänhoitoa. Vanhan metsälain aikaan jaettiin metsän uudistaminen selkeästi keinolliseen ja luontaiseen uudistamiseen, ja se jako toimi oikein toteutettuna aivan hyvin. Jk on vain markkinoinnin luomus, joka luo väärää mielikuvaa ihmisille, joilla on vähän tietoa ja kokemusta metsänhoidosta. Tämä on tullut valitettavan hyvin selväksi myös tällä palstalla käydyissä keskusteluissa.

Vanhan lain aikana jatkuva kasvatus oli sulussa ja sen lain aikana voimassa oleva hoitomuoto oli jaksottainen metsänhoito. Jos vaikka jatkuva kasvatus otettii mukaan uuteen metsälakiin, sitä poiminta ja pienaukko hakkuiden kautta toteutetaan eräänlaisena jaksottaisena metsänhoitona. On toteutunut tai on toteutumassa hoitomuodon muutos, joka huonosti palvelee peitteistä metsänhoitoa eli jatkuvaa kasvatusta.

Ei oikein mene yksiin. Mitä sitten jos kuusi jää viimeiseksi, siinä järjestyksessä myös luonto toimii, pioneeripuilla aloitetaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että alta nousevat kuusikot raivataan pois ja metsien monikerroksellisuus hävitetään, avohakataan. Tai massaa tuotetaan altapäin hakkaamalla, satoa voi korjata myös päältäpäin. Pitkän sulun aikana näin kuitenkin toimittiin, mutta se on portti myös jatkuvaan kasvatukseen. Sitä toteutettiin ennen sulkua ja hyvällä menestyksellä, sillä kaikki Suomen metsät eivät olleet liiallisella harsinnalla pilattuja. Miksei hoitomuodot voisi yhdistää, toimivat kyllä samassa metsässä. Tuskin siihen on estettä, mutta se edellyttää kyllä hoitomuotojen yhteensovittamista.