Hienosti jovain ja perko sai yhdellä provolla porukat kirjoittamaan. 😉

Raivaukset ovat olennainen osa myös peitteistä metsänhoitoa. Ajankohta on korjuun jälkeen ja poikkeaa jaksottaisen ennakkoraivauksesta. Poikkeaa myös hoitomuotojen puuston välisestä erilaisesta tilajärjestyksestä. Peitteisessä metsänhoidossa ennakkoraivaus ei yleensä ole tarpeellinen.

Miten jk-metsässä päästäisiin vuosittain tuohon 800 euron hehtaarituottoon? Ei taida jk-metsän runkoluku oikein riittää siihen?

10 vuoden välein nostetaan metsästä 8000€/ha, ja muuta ei tarvitse tehdä, kuin antaa ostajalle lupa käydä hakemassa puut pois – metsään nousee vain sitä puulajia, jota on tarkoitus kasvattaa.  Ja tätä sitten jatkuu niin pitkään, kuin puulle vain ostajia löytyy.

Itse olisin todella kiinnostunut tästä kasvatusmallista.

Valitettavasti jo jonkin aikaa keskustelua seuranneena en ole nähnyt ensimmäistäkään esimerkkiä siitä, kuinka tämä käytännössä toteutetaan. Omissa metsissä puuston alle nousee hyvin heikosti taimia ajourillakaan, ja tuppaavat olemaan lähinnä pihlajaa. Kuusentaimiakin näkee, mutta merkittävä osa vain katoaa jonnekin, eivät taida selvitä. Aukon reunassa on toisin, taimia nousee paikoin hyvinkin tiheästi, mutta vain muutaman metrin matkalla peitteiselle alueelle päin, vaikka isot puut on vähän turhankin ylös karsiutuneita aiemman ylitiheyden takia.

Se on nyt käynyt selväksi, että oikea tapa toteuttaa ei ole viime vuosisadan alkupuolelle asti käytössä ollut harsintahakkuu, sen näkee jo vanhoista ilmakuvistakin. Mikä on oikea tapa, on ilmeisen suuri salaisuus. Oma arvaus on, että tehdään 1-2 jk-hakkuuta, ja sitten sileäksi ja uudistus, koska jatkossa ei ole enää kasvatettavaa puuta. Kyse on siis venytetystä jaksosta, jonka hintana on puiden myynti harvennushinnalla. Uudistus muokkauksineen ja taimineen käy helposti halvemmaksi.