Motokuski on oikeassa. Eikä tämä eipäs-juupas jankkaus mahdu enää yhteen ketjuun. Siitä kuitenkin hyvä aihe, että avasitpa minkä sivun tahansa välillä 5-1285, niin ei ole niin nöpön nuukaa minkä sivun luet, jutut on samat jokaisella sivulla.

Ei kyllä tässä kaikki tekee asioita niin kuin jatkuva kasvattaja haluaa, ei niinkuin metsäammattilaiset haluavat, nehän poikkeavat valtavasti toisistaan. Niinkuin jovainkin tietää, että oikea tapa on raivata kuusialiskasvos viimeistään ennen ensiharvennusta, tehdä männyn avohakkuu ja kunnostustusojittaa, muokata ja jättää siemenpuut tai kylvää.

Turvemaan ongelma monesti on, että vedenpinta on ojituksesta huolimatta liian korkea kuuselle. Vedenpinnan korkeus tosin tekee sen, että se taimettuu erityisen hyvin kuuselle vaikka se ei sovellu kuuselle ja lopulta siinä käy kuten varoituskuusikossa, että ensiharvennus on +50vuotta. Sen kasvamatommuden lisäksi saadaan tyvilaho ongelma ja sinulla ei ole kuin 1 puulaji mikä tuottaa isot määrät tukkia. Et mitä sitten kun kuuset ei, maa on saastutettu ja rahaa pitäisi olla kannattavaan kunnostusojitukseen?

Silloin kun toimitaan JK:n kanssa niin siinä auta metsäopit vaan siinä tehdään parhaansa annetuissa raameissa oli ne miten hulluja tahansa (vertaa ennakkoraivaamattomuus, lannoittamattomuus tai ojittamattomuus) tai ristiriidassa oikean metsänkasvatustiedon ja -kokemuksen kanssa.

Niin, eikös tässä ole ohjeet miten aukko tuottaa ja miten sen entisen aukon tuotto romahtaa?

Maannousema on paha ongelma, se estää hyvätkin suunnitelmat. Auttaako uudistaminen männylle, kun sitä tyvitervastakin tuntuu olevan. Paljon äärellä tunnut olevan.    Toivotonta ja loputonta on tuo mehtäukon vastakkainasettelu, hän ei anna tilaa vaihtoehtoiselle metsänhoidolle. Eikö olisi paikallaan metsänhoidossa mennä suoraan avovaiheen kautta, niin kuin jaksottaisessa metsänhoidossa toimitaan. Minkä takia on kierrätettävä esim. 8-10 ppa:n kautta, kun se vaihe usein paljaaseen maahan tehtynä johtaa viljelyyn ja metsän uudistamiseen. Vai onko jk vastaisuus ja todistustaakka niin suurta, että sitä on aina vaan toistettava ja toistettava?

Niin isot kuolleet puut ovat useimmiten kolhittujen ja tartuntojen saaneiden aliskuusten vieressä. Syy-seuraus on minulle ilmiselvä. Metsän terveys menetetään eikä avohakkuu-kunnostusojitus-viljely männylle ole niin hyviä edellytyksiä kun on kasvatettu kuusia kuuselle soveltumattomassa paikassa ja saastutettu maaperä kun on kuviteltu, että niistä kasvaa seuraava sukupolvi. JK:n tuhojen korjaaminen tulee olemaan työlästä ja hidasta ja Rannalle riittää taivasteltavaa ojitustun sijoituskannattavuudesta jos tälläisiä JK:lla tuhottuja maita sattuu perimään. Arvosana niissä tiloissa romahtaa kun kuka niitä ostaisi kontolleen. Mutta se tyvilaho on sivujuonne siinä, että kun tietää, että ne kuuset eivät siinä maaperässä kasva niin se on se pääongelma.

JK ei hyväksy, että suurinosa kuuselle uudistuvista maista ei sovellu kuusen kasvatukseen ja raivammattoomuden kauppaaminen ei taatusti poista kuusia soveltumattomilta maaperiltä.

Vesistöt rehevöityvät väistämättä maankohoamisen ym. Luonnollisesta syistä suot on entisiä järviä. Tilikatto rehevöityy, siihen tulee sammalta. Uima-allaskin pihallakin rehevöityy. Rehevöityminen on ilmiö jota ei voi estää, vain hidastaa. Ongelma se on ihmisille, jotka haluavat uida kirkkaassa vedessä ja kalastaa merestä loukkuun jääneitä kaloja lohia ja norppia. Sammal saa ilmasta typpeä ja hiiltä ja muuttuu tarpeeksi tiilikatollakin. Kaikki ymmärtää, että siinä ei ole juuri muita ravinteita kuten ei ole siinä rurvekerroksessa missä kuuset kasvavat isojen mäntyjen alla.

Raportoin vielä viereiseltä kuviolya JK tilalla. Suopursu on muuttunut enemmän heinäksi ja vapuksi ja kuusikkoa on 30-40cm paksua ja hieskoivua väleissä. Kuusista näkee, että ne ovat kasvatettu aliskasvoksesta: oksakiehkurat ovat 2-5m matkalla todella tiivisti, puissa on tyvilaajentumaa ja palokärki on tehnyt paljon tarkistusreikiä mistä näkee niiden sisälle. Näky on lohduton. Onko mahdollisuuksia rehevässä, kosteassa turvemaassa rauduskoivulle? Ei ole, tilan arvo?

Omakohtainen kokemus kuusta kasvavasta n 50-vuotiaasta suosta Saarijärveltä.  Kuusikko piti harventaa.  Mietittiin, että yritettäisiinkö paikalle jatkuvaa kasvatusta.  Maapohja oli karhunsammalta, jossa kuusentaimi ei pysty kasvamaan.  Niitä ei olut edes ajourissa.

Tehtiin normaali harvennus, jossa todettiin, että 17 % kuusista oli lahovikaisia.  Ei tuollaiselle paikalle ole muuta vaihtoehtoa kun aikanaan kaistalehakkuu ja hieskoivu.