Keskustelut Metsänhoito Aukon tuottomenetelmät

Esillä 10 vastausta, 2,561 - 2,570 (kaikkiaan 2,872)
  • Aukon tuottomenetelmät

     

    ”Entinen leppää kasvanut hakamaa hakattiin aukoksi ja istutettiin koivulle.  Koivu kasvoi erittäin hyvin, mutta vielä paremmin kasvoivat lepät.  Monta vuotta peräkkäin sain perata sitä kuviota ennen kuin voitin ne lepät.”

    Toinen tapaus oli entinen leppää kasvava niitty.  Harvensin leppiä niin paljon kuin uskalsin ja istutin kuuset sekaan.  Olinko harventanut liian vähän vai liikaa vai mistä johtui, etteivät ne kuuset menestyneet.

    En kyllä suosittele leppien hyödyntämistä.   Kaikki nurin ja koivua tilalle, jos hirviriskiä ei ole.  Muuten kuusta.

    Kun kasvattaa kuusikon täystiheänä ja sitten istuttaa uudet taimet nopeasti, niin ne kasvavat nykyään niin hyvin, ettei heinettyminen pysy perässä.”

    ”Harsintahakkuun poistuma on yleensä n. 80- 100 mottia/ha ja tukkiosuus n. 60  % , parhaimmillaan n. 70 % .

    Tavallista harvennusta parempi kantorahatulo edellisessä harsinnassa  (20 vuotta sitten) ei riitä korvaamaan kasvutappion kuluja koska silloin pitäisi ottaa laskelmaan mukaan myös alunperin (päätehakkuu/jk) tulleet  tuloerot.   Jk:n heikompi yksikköhinta, pienempi poistuma ja pystyyn jääneen puuston pääoma-arvo korkoineen nykyhetkeen laskettuna (verrattuna tasaikäisen vaihtoehdon uudistuskuluihin ).”

  • A.Jalkanen A.Jalkanen

    No eikö Jovaininkin mielestä korjuukustannukset tule määritellä ajanmenekin ja tuottavuuden perusteella? Jos näin ei tapahdu, ja korjuuketju ei ole kannattava se on pian entinen korjuuketju.

    Jovain Jovain

    Eräänlainen hyvävelijärjestelmä se on korjuun kustannuskin. Hinnasta sovitaan urakoitsijan ja yhtiön välillä ja korjuun kustannus peritään puunmyyjältä (puunhinnasta). Mo ei ole suoraan sopimusosapuoli tässä, mutta kauppatapaa muuttamalla pääsee sopimusosapuoleksi ja se on eduksi jk metsänhoidossa ja puukaupassa.

    mehtäukko

    Mikä konkreettista rahallista etua tulee mo:lle, että ” kauppatapaa muuttamalla pääsee sopimusosapuoleksi”?

    Onko Jojovainilla se pää-asia hyödytön päällä päsmäröinti, jossa lisä-arvo on miinusmerkkinen. Niin käy, jos ei tietotaito riitä asiain hallintaan ja toteutukseen. Esiintymisensä perusteella sekasorto on taattua.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    On tuossa korjuun itse tilaamisessa ja maksamisessa se etu, että pääsee tekemään myös työnjohdon elikkä lopputulos on sitten saletisti mieleinen.

    mehtäukko

    Ehkä jotain pätemisen tarvetta. Kun juttu on niin, että yleisesti hyväksytyt hyvät metsänhoito-ohjeet riittävät siihen hintapolitiikkaan, joka kulloinkin on kaupassa sovittu. Maasto- ja kelitilanteet auttavat tai vaikeuttavat.

    Perko

    Yleiset- neuvot ja – kulkumiehet  eivät  tähän asti ole hyvyyttään paljaaksi jättäneet metsää   metsänomistajan parhaaksi, päälle työt ja vaivat.  Omassa  metsässään  omistajan pitää  olla  jämäkkänä päättämässä  siihen on muiden toimijoiden tyytyminen.  Se on sääntö numero yksi!

    Jovain Jovain

    Kokonaisvaltaisista eduista on kysymys, missä määrin koituu sitten puunmyyjän eduksi. Palveluista maksetaan ja onhan tilanne vuosiin ilmeisesti parempi. Ei ole kerrottu enää korjuun tappiollisuudesta. Marginaalit riittävät korjuuseen, mutta niin riittävät myös hankintakaupassa. Mieluummin kierrättää oman kirstun kautta. Se on vähän kuin hatelikot Suomen metsissä, hallitsevat jk metsiä, vaikka niitä tilastojenkaan mukaa ei ole kuin muutama prosentti. Mistä niitä kymmenessä vuodessa on ehtinyt metsät täyttymään. Se on tuo hyväveli tuottaa ihmeellisiä tarinoita. Siinä sitä on urakkaa, viiden vuoden välein hoitaa ja pitää metsät kunnossa.

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Joo ei täyty vielä hatelikoista, kun jk-hakkuiden osuus on kaikista hakkuista alle 10 prosenttia. Osuus kasvanee vielä jonkin verran kun turvemaametsiä ja suojakaistoja tulee lisää menetelmän piiriin.

    Perko

    Missä on  tieto mihin jk kasvatus on käytettävissä, onko joku ” aukkojen pelastusporukka” jälleen päätöstä tekemässä?

    A.Jalkanen A.Jalkanen

    Suojakaistojen pinta-aloista minulla ei ole tarkkaa tietoa. Jossain mainittiin arvio että uusimman PEFC:n vaatimus 10 metrin suojakaistoista tarkoittaa 0,5 milj. ha puronvarsia. Tarkoittaako tämä sitten että kolminkertainen 30 metrin suojakaista kattaisi 1,5 milj. ha puronvarsia? Joka tapauksessa isoja lukuja. Erilaisina eri kokoisten vesistöjen suojakaistoina saattaisi olla laajennusten jälkeen jo kymmenys metsämaan pinta-alasta, eli vähän päälle 2 milj. ha? Meni ehkä metsään tämä arvio.

    Jonkinlaista osviittaa turvemaiden mahdollisuuksista saa katsomalla rehevien turvemaiden osuutta kaikista metsäojitetuista soista. VMI 12:n mukaan ruohoturvekangasta on 11 ja mustikkaturvekangasta 26,8 prosenttia, yhteensä 37,8 prosenttia. Puolukkaturvekangasta oli 36,6 varputurvekangasta 24,4 ja jäkäläturvekangasta 1,2 prosenttia. Eli ainakin noin kolmannes voisi olla jatkuvaa kasvatusta, jos oletetaan että kuusi- tai koivuvaltaisilla alueilla olisivat parhaat edellytykset. Miksei männynkin kasvupaikoilla, kun menetelmää opitaan käyttämään.

    http://www.suoseura.fi/ojitettujen-soiden-kestava-kaytto/soiden-kasvillisuus/

    Jos biodiversiteettistrategian toteutusmalli hyväksyy osittain suojelluiksi alueiksi peitteisinä hoidettavat poimintahakattavat alueet, silloin tavoite olisi aika pitkälle saavutettavissa vesistöjen suojakaistojen ja ojitettujen turvemaiden avulla. Tavoite siis: 10 prosenttia tiukkaa suojelua, 20 prosenttia osittaista suojelua ja loput 70 normaalia talousmetsää.

Esillä 10 vastausta, 2,561 - 2,570 (kaikkiaan 2,872)