Olen nyt seurannut parikymmentä vuotta lähes päivittäin ohi  ajellessani erästä nuorta männikköä. Nuuka isäntä möi siitä salskean hyvälaatuisen varmaan yli satavuotiaan männikön. Nuukana keräsi kävyt talteen, kuivasi ja karisti siemenet talteen. Pisti 135:n kopittoman Ferkun perään vanhan kantokoukun ja repi sillä kangasta. Sitten kylvi siemenet vaimonsa kanssa. Kylän siantuntijoiden tirskumisen mukaan siihen piti syntyä ikuinen aukko. No, paikalla on nyt harvinaisen hyvälaatuinen nuori männikkö.

Tein raivauksia tässä syksyllä metrin pari siemenpuilla synnytetyihin männiköihin. Siemenpuita ei oltu haettu ajoissa hankien päältä. Nyt niitä syksyllä haettiin niin kone jätti jälkeensä paljon tuhoutunutta taimmikoa ja riivittyä kuorta männyissä ja vähästä kuusia. Et kun jatkuvassa kasvatuksessa jätetään enemmän kuin siemenpuut ja niitä haetaan sieltä 10 vuoden välein niin onko realistista käsitystä miltä se näyttää ja minkälaista tuhoa se aiheuttaa taimikossa? Miten siellä saadaan ylläpidettyä mitään järkeviä tiheyksiä jos mennään tekemään aina uudet ajourat puulta toiselle ja kaadetaan isot puut taimikon päälle? Miten nämä puut, jotka on puoliksi lakattu kenoon ja paljon kuorivaurioita vaikuttavat metsän terveyteen? Ihan hullu on minun mielipiteeni:  https://arvometsa.fi/ensimmainen-jatkuvan-kasvatuksen-hakkuuni/

Suosittelen Perkolle lämpimästi osaamisen kehittämistä. 70 vuoden takamatkalta riittää kirittävää.