Tuo varmaan totta että ennen myytiin tukkia enemmän suhteessa kuin kuitua. Silloin hakattiin harsintamenetelmällä pääosin. Oli selvää että harsintahakkuussa metsän pääoma köyhtyy. Jaksottaisen metsänhoidon tullessa muotiin jouduttiin uudistamaan pääosa harsintametsistä joita voi vieläkin löytyä. Pari kuukautta sitten juuri hakattiin tälläinen kuusikon harsittumetsä jossa taimia ei ollut ja metsä oli hyvinkin eri rakenteinen ja kauttaaltaan vanhaa. Edellinen harsintahakkuu oli kyseisessä metsässä ollut joskus -70 luvulla tai- 80 luvun alussa. Puuston keskikoko vaihteli suuresti. Nyt päätettiin uusia metsä kokonaan ja aloittaa alusta. Pienemmille puilla ei ollut kasvupotentiaalia ja lahokin alkoi metsää vaivaamaan.

Kyllähän tänäkin päivänä on mahdollista harsintahakata metsiään jos vain haluaa. Yläharvennus voisi olla nykyään menetelmän nimi. Usein nämä luonnonmetsät ovat uudistuneet kuitenkin jotenkin. Metsäpalot ovat tehneet hyviä kasvupohjia joihinka taimet ovat ottaneet.

Ei se välttämättä harsinta korjuumenetelmänä johdu, että ennen myytiin tukkia kuitua enemmän. Aina 90-luvun puoleenväliin asti olin metsurina ja tukki% oli järjestään avohakkuukuvioilla 85. Neljää tukkia tuli männiköissä rungostaan. Siinä kangas jysähteli, kun niitä lyötiin nurin. Viimeisinä leimikontekovuosina tukkia tuli vähän yli 50%. Avohakkuun laanissa tukki-, pikkutukki- ja kuitukasat olivat kukin saman kokoisia. Puu sai kasvaa aikoinaan täyteen mittaan, sitten alettiin uudistamaan parhaassa arvokasvussa olevia kasvatusmetsiä. Jospa se kuituosuuden kasvu johtuukin siitä. Sellu on ollut vetävämpi artikkeli kuin sahatavara.

En ole ollut tekemässä, mutta olen seurannut ns. yläharvennusta ja sen tuloksia. Harsintaa lie sekin, tai ainakin lähellä sitä. Tukkia kyllä lähti enemmän kuin normaalista alaharvennuksesta. Sattui vain seuraavana talvena pahat tykkykelit ja lumi katkoi ja kaatoi huomattavan osan kasvamaan jätetyistä. Kasvamaan kun jäi vähän vinossa olevia, toispuoleisia latvaltaan olevia ja varjossa ruikeloiksi jääneitä runkoja. Nyt kuvio on surkean harva, vajaapuustoisuuden rajamailla.

Tuosta olen perkon kanssa samaa mieltä. Jaksottaisesta on hankala saada jatkuvaa. Vaatii niin voimakkaita hakkuita että metsä tulee väkisinkin vajaatuottoiseksi taimettumisen varmistamiseksi.

Jos jollain sattuu olemaan valmiina näitä jk metsiä ja ne toimii niin antaa mennä vaan. Uskon kyllä että nämä jk metsätkin voivat toimia kunhan reunaehdot toteutuvat, mutta väkisin niitä on haasteellista tehdä jaksottaisista metsistä.

”…Viljelytoimilla se onnistuu, mutta jaksottainen valtamenetelmänä on rajoittanut jk metsänhoidon toteutumista…”  on kummallinen väite tuokin.

Mo:t valinnevat vapaasti menetelmänsä, siihen ei tarvita ainakaan viherpoliittisia päätöksiä. Jos jk-menettely kärsii järkevimmäksi nähdystä jaksollisesta puuntuotannosta, syyhän johtuu jk:n heikkouksista.

Kaitpa lääkäri tuikatessaan potilaaseen kuppapiikin, tarkoittaa sillä potilaan tervehtymistä?