Ei puhuta asenneongelmasta. Esim . Groupin ohjeistus on muuttunut niin ,että puuston on oltava riittävän kookasta ,jotta harvennus voidaan tehdä. Eli muutama vuosi enemmän on odoteltava tähän asti toteuteeseen verrattuna. Siinä ei auta marinat latvusten liiallisesta supistumisesta.Saattaa moni raivaamaton tai kevyesti raivattu puska mennä pahasti pilalle korjuuta odotellessa, mikäli ei tartuta ajoissa raivurin sarviin.

Ja mitä niihin taimikon seassa kasvaviin lehtipuihin tulee ,ne pilaavat enemmän allaan kasvavien puiden latvuksia verrattuna siihen ,kuinka paljon ne edistävät alaoksien karsiutumista. Mitä myöhempään korjuu viivästyy sitä surkeammaksi tilanne etenee kasvatettavien puiden kannalta.

En ole puolesta -enkä vastaan. Pikemminkin päinvastoin.

Ilman muuta metsäyhtiöiden etu on ollut siinä, että metsissämme kasvaa paljon puuta, ja sitä myös alaharvennuksilla harvennetaan. Oletettavasti voidaan olla yhtämieltä siitä, että hyvin alhaiset sellupuun hinnat (<15€) ovat olleet metsänomistajan taloutta ajatellen liian alhaisia.

Nyt kun myös pienen puun hinta on noussut järkevämmälle tasolle, kallistanee tämä vaakakuppia enemmän jaksollisen kasvatuksen suuntaan, alaharvennuksineen.

Olen lueskellut kirjaa nimeltä ”Maatilan Metsäoppi”, vuodelta 1963. Siinä mielessä se on mielenkiintoinen, että tuona aikana uudistetut metsät ovat nyt hyviä tukkimetsiä. Avohakkuut ja metsän istutus ja kylvö olivat tuohon aikaan aika uusi juttu. Kirjassa sanotaa istutukseen menevän kokonaisuudessaan 6-7 miestyöpäivää per hehtaari. Lisäksi on sitten tullut taimikon raivuutyöt, joihin raportoidaan menevän 3,5 miestyöpäivää hehtaaria kohden. Eli ihan ilmaiseksi eivät nämä nykyiset tukkimetsät ole syntyneet. Silloin tietysti metsätyömiehen elintaso ei ollut kummoinen, eli oletettavasti työ oli halpaa suhteessa moneen muuhun asiaan. Nythän se on juuri päinvastoin.

Maan muokkausta kirjassa myös käsitellään. Pienille kylvöaloille suositellaan kuokkimista käsin, jolloin mies tekee päivässä 600-1800 laikkua. Ennen oli miehet rautaa! (kirjassa ei mainittu koskaan ”naistyöpäivistä”, eli aika selkeästi sukupuolitettua roolitusta siihen aikaan!!).

Sinänsä, taidanpa kokeilla itsekin, kuinka isotöinen juttu on laikuttaa kuokalla. Yhdistän tämän ajatuksiini, joita tämän kesän supertyöläs raivuukuvio on aiheuttanut. Eli rehevällä maalla voimakas maanmuokkaus on saanut kasvuun todella sakean koivikon, jonka raivaamisessa on mennyt noin 25 tuntia per hehtaari! Tämä on kahden eri henkilön tekemisistä laskettu aika, eli ei pelkästään minun lorvailevaa teheskentelyä. Nyt siis ajattelen, että jos muokkaus olisi maltillisempi, tulisi varmaan vähemmän raivattavaa. Sinänsä, tätä raivausta olen tehnyt lähinnä harrasteluna, joten tunnit ei oikeastaan haittaa.

Vaihtoehto voisi kyllä olla myös luontaisen hieskoivikon kasvattaminen voimakkaasti muokatulle maalle. Tällaistakin ajattelin kokeilla yhdelle kuviolleni, joka on selkeästi märkää. Ajattelen, että navero-ojat toisivat siihen kuivempaa penkkaa, johon voisi puita alkaa kasvaa. Jos sitä sitten viitsii tulevaisuudessa raivata, sen aika näyttää. Realistista on varmaan myös Risupeto-savotta noin 20 vuoden kohdalla, jolloin vähän yhdistellään raivauksia ja ensiharvennusta. Mutta siihen on niin pitkä aika, että aurinkokin ehtii räjähtää ennen sitä. Eli puumarkkinat voivat näyttää ihan erilaisilta.

Niinhän se Perko menee, että päätehakkuun jälkeen sunnilleen kolminkertainen taimimäärähän sillä kertaa kaadettujen puiden tilalle istutetaan. Harvennuksissa niistä tulee kuitenkin tukkia niinkin paljon, että koko kiertoaikainen tukkiosuus nousee 80 prosenttiin, kun päätehakkuun puumäärä on suurin ja sen tukkiprosentti on 90. Minkälaisiin tukkiprosentteihin Perko olet jk-metsissäsi päässyt?