Kyllä ne kaski-ja hakamaat uudistuvat kaikkein huonoimmin. Kasvavat korkeintaan lepikkoa ja lahovikaista huonolaatuista kuusikkoa ellei maata muokata ,lisätä puuttuvia ravinteita loppuunkäytettyjen tilalle  ja istuteta sopivilla taimilla viipymättä muokkauksen jälkeen. Hakamaiksi ajautuivat luonnostaan kohteet ,joiden metsätaloudellinen merkitys huonon kasvun ja uudistumisen perusteella oli vähäinen.

PS. On toisaalta hyvä ,että jk-asiaa pidetään esillä ja onnistuneesti toteutuneiden tulosten ja tapahtumien perusteella voidaan moniäänisesti todistaa , kuinka epävarmasta ja mielikuvituksen luomiin odotuksiin perustuvasta menetelmästä on kysymys. Mitattua tietoa onnistumisista ei ole tähän mennessä siunaantunut.

No kaivelepa ne positiiviset asiat selkeinä lukuina….

Hyvä kysymys Suorittava porras: Pitäisikö tuohon uskoa, jk on mielikuvituksen tuotetta. Yhtä paksua satua, ei sovellu hakamaille ja ei vanhoille kaskipohjille. Sitä paremman tuloksen antaa mitä vahvemmalla maapohjalla on. Juuri epäonnistuneiden harsintojen ja epäonnistuneiden viljelyn pohjille on paljon tullut tehtyä peitteisen metsänhoitoa. Hoitohakkuu on riittänyt, eli monitahoista voi olla tämä metsänhoito ja vähintään jaksottaisen tuloksiin on päästy. Metsänhoitoa enemmän vaikuttaa puukauppa ja korjuun logistiikka, minkä laista metsänhoitoa ollaan valmiita toteuttamaan. Ja miten sopii kenellekin.

Montakos kertaa siellä metsässä on käyty 8-15 vuoden välein ja montako puuta on hehtaarilla jäljellä?  Pari kertaa homman voi tehdä alkutilanteen täystiheään metsään ,mutta sitten alkaa alamäki ja kolmannen kerran jälkeen onkin tehtävä jo aukko. Eli perikunta maksaa viulut.

Perko: ”Totuus puutuu edellisestä . Tutkimus keskeytettiin! Syy, teollisuus  vaati sen lopetuksen uhkana riukutuotannolle. Rahoitus lopetettiin.”

No, jos näin on, että vain tutkimusrahoitus lopetettiin, niin nämä jk-metsäthän ovat varmaan vielä olemassa, ja tuottavat puuta aivan kelvollisesti? Oletko Perko käynyt niitä katsomassa?