Keskustelut Metsänhoito Aukon tuottomenetelmät

  • Tämä aihe sisältää 2,239 vastausta, 58 ääntä, ja päivitettiin viimeksi , 2 tuntia sitten Perko toimesta.
Esillä 10 vastausta, 2,081 - 2,090 (kaikkiaan 2,240)
  • Aukon tuottomenetelmät

     

    ”Entinen leppää kasvanut hakamaa hakattiin aukoksi ja istutettiin koivulle.  Koivu kasvoi erittäin hyvin, mutta vielä paremmin kasvoivat lepät.  Monta vuotta peräkkäin sain perata sitä kuviota ennen kuin voitin ne lepät.”

    Toinen tapaus oli entinen leppää kasvava niitty.  Harvensin leppiä niin paljon kuin uskalsin ja istutin kuuset sekaan.  Olinko harventanut liian vähän vai liikaa vai mistä johtui, etteivät ne kuuset menestyneet.

    En kyllä suosittele leppien hyödyntämistä.   Kaikki nurin ja koivua tilalle, jos hirviriskiä ei ole.  Muuten kuusta.

    Kun kasvattaa kuusikon täystiheänä ja sitten istuttaa uudet taimet nopeasti, niin ne kasvavat nykyään niin hyvin, ettei heinettyminen pysy perässä.”

    ”Harsintahakkuun poistuma on yleensä n. 80- 100 mottia/ha ja tukkiosuus n. 60  % , parhaimmillaan n. 70 % .

    Tavallista harvennusta parempi kantorahatulo edellisessä harsinnassa  (20 vuotta sitten) ei riitä korvaamaan kasvutappion kuluja koska silloin pitäisi ottaa laskelmaan mukaan myös alunperin (päätehakkuu/jk) tulleet  tuloerot.   Jk:n heikompi yksikköhinta, pienempi poistuma ja pystyyn jääneen puuston pääoma-arvo korkoineen nykyhetkeen laskettuna (verrattuna tasaikäisen vaihtoehdon uudistuskuluihin ).”

  • Puuki

    Luontaisesti syntynyt erirakenteinen metsä oli kyseessä. Eläs Perko edes yritä kuvitella tietäväsi tilannetta, kun et ole paikkaa nähnyt. Pienaukot siellä oli tosi pieniä ja suurin osa tuhoista tuli poimintahakatuille kohdille.

    Ammatti Raivooja

    200-300m3 sekametsäää lehtomaisella kankaalla on melkolailla heinän peitossa. Lisäksi leppä menestyy ja muut sekundaariset puut. Männystä tulee huonolaatuista. Ihan niinku ne laatuharvenisivat itsestään. Varmaan tuo 90% taimettumisen kanssa ongelmia on tarkka luku.

    Visakallo

    Perko voisi jo hieman korjata asennettaan muita keskustelijoita kohtaan. Ei ole kovin rakentavaa tietää muiden metsistä, etenkään kun ne tiedot eivät pidä lainkaan paikkaansa, kuten kävi taannoin minunkin kohdallani. Jos haluaa kertoa paikkansa pitäviä tietoja, silloin on järkevintä aloittaa omista metsistään, -vai mitä Perko?

    Jovain

    Tuskin kukaan jk:ta on tarjoamassa kaikkialle ja siitäkin huolimatta luontainen metsänhoito on aktiivisesti käytössä. Sitä käytetään ja riippumatta siitä, kummastako hoitomuodosta on kysymys. Perisynti luontaiselle metsänhoidolle tuntuukin olevan, että hoitomuodot on pidettävä erillään. Siihen ei ole tarvetta ja tuntuukin oudolta, että niin vaaditaan tekemään. On muitakin keinoja suosia ja kannustaa luontaista metsänhoitoa. Mutta onhan toisaalta pää avattu ja luontainen metsänhoito alkaa siitä sujumaan, kun pahimmat purkaukset on saatu avattua.

    Perko

    Kerro Puuki vielä niistä poishakatuista  jos tiedät  ikää ja  noin paksuuksia  miltä väliltä arvelet suurimpien olleen?

    — Asennevammalleni  en äkkiä mahda mitään sitä joudutte kestämään.

    Ammatti Raivooja

    ”Perisynti luontaiselle metsänhoidolle tuntuukin olevan, että hoitomuodot on pidettävä erillään.”

    Silleen vaan, että onko kukaan jatkuva kasvattajakaan antanut tukeaan tuollaiselle sotkemiselle? Metsänhoitosuositukset ja järki sanoo, että siemnpuut poistetaan männiköstä muutaman vuoden päästä, kollin metsä on jaksollinen. Jatkuvakasvatuksen koko idea on pitää metsä peitteisenä ja ne puut harvennetaan useammalla kertaa männiköstä samalla kun taimikkoa syntyä. Taimet harvennetaan päältä ajamalla ja puita niiden niskaan kaatamalla. Miten yhdistät nämä saman siempuu otsikon alle? Ei tuossa kenestäkään järkeä. Koivuja riittää pari siemenpuuksi hehtaarille. Menisi metsänhoitosuosituksetkin uusiksi kirjoitettavaksi ja melkoiseksi sillisalaatiksi.

    Ylispuun poisto tehdään useasti kuusijakson päältä ja kuuset on tarkoitus kasvattaa jaksollisesti kohti päätehakkuuta ja metsä ei ole enää erirakenteinen. Sitä esiintyy myös nimellä 2 vaihe kasvatus. Eihän kukaan lähtis tuohon sotkemiseen mukaan enää ei tiedettäisi yhtään mitä milläkin tarkoitetaan.

    Se ongelma tuntuu olevan siinä, että hatkuva kasvatus ei läy sinusta järkeen ennenkuin siihen yhdistetään hyviä jaksollisen metsänkasvatuksen tapoja.

    Voin kyllä kuvitella, että jos mitkään haavekuvat eivät toteudu niin tekijöitä syytetään eikä lähtökohtia tai kertomuksia tavasta. Paras ohje on kyllä ollu, että pitää säästää männyn ja koivun taimet metsään, jossa oli pelkkä kuusialiskasvos.

    A.Jalkanen

    Siinä mielessä määritelmien on syytä olla selkeitä, jotta tilastointi ja metsälain valvonta on mahdollista. Käytännössä menetelmiä voi yhdistää – esimerkiksi säästää kehityskelpoisia alikasvoksia. Raja avohakkuun ja ei-avohakkuun välillä on yleensä kuitenkin melko selkeä.

    Itseäni hämmentää määritelmissä eniten se, että jaksollisessa mallissa vaaditaan varttuneen metsän harvennuksessa jättämään enemmän puustopääomaa kuin jatkuvassa mallissa. Entä onko siemenpuustolle jatkuvassa vaihtoehdossa lainkaan lain tasoisia vaatimuksia vai ollaanko suositusten varassa?

    Parhaassa tapauksessa avohakkuukin on toteutettu niin ettei se näytä häiritsevän aukealta, vaan pysyvät säästöpuuryhmät ja tiheiköt säilyttävät puustoista vaikutelmaa jo avovaiheessa. Jos säästöpuissa on laadukkaita siemenpuita mukana, ne turvaavat samalla uudistumista.

    Jovain

    Eihän jatkuvassa kasvatuksessa tarvitse erikseen huolehtia siemenpuista. Metsä siementää ja muutoinkaan tarvitseeko jk metsän rakenteesta huolehtia kuviokohtaisesti. Myös aluekohtaisesti metsä voidaan pitää erirakenteisena ja kerroksellisena. Saadaan valoilamasto, kasvatustila ja puustopääoma vastaamaan paremmin suosituksia. Tuskin kuitenkaan nykyisillä jk suosituksilla, mutta jaksottaisen metsänhoidon luontaiset vaihtoehdot siihen yhdistettynä.

    A.Jalkanen

    Tietääkö joku kuinka kaukana siemenpuu pitää olla kohteesta, jos luontaisessa uudistamisessa aiottu puulaji on a. koivu, b. mänty, c. kuusi? Rukopiikki kertoo Lukijoiden kuvissa: ”Isoja turvetuotantoalueitakin on luontaisesti metsittynyt tiheään männyntaimikkoon vaikka metsän reunoille on matkaa keskeltä jopa 500 metriä”.

    http://www.metsalehti.fi/lukijoiden-kuvat/onnistunut-kaistalehakkuu/

    Tässä ehkä kuitenkin parempi neuvo käytännön metsätalouteen: ”Männyn siipimäinen siemen lentää tuulen mukana, mutta vain 2–3 rungonmitan päähän. Tämä johtuu siitä, että männyn siemen on melko painava tuulen mukana leviäväksi: se on 20 kertaa painavampi kuin koivun siemen.”

    Kuusi tuntuu toisinaan leviävän yllättävän pitkän matkan päähän, vai putkahtaako se aukkoon maan siemenpankista? Havupuun siemenen leviämiskyky on kuitenkin ehkä jossain 3 rungonmitan ja 500 metrin välillä. Lehtipuun kuten haavan ja koivun siemen leviää joitakin satoja metrejä?

    https://yle.fi/a/74-20034378

    Hyvin sanottu Jovain metsän rakenteesta. Metsäkuvio on pääasiallinen metsänkäsittely-yksikkö, mutta päätöksiä ohjaavat lisäksi viereiset kuviot ja alueelliset tavoitteet.

    Perko

    Heitetty jk sivulle!  Edit.

     

Esillä 10 vastausta, 2,081 - 2,090 (kaikkiaan 2,240)