Entä se esittämäni kysymys, voisitko Perko nyt kuitenkin vastata siihen!

Palataan vielä siihen puun kysyntään. Jk-savotat  eivät ole kovin kysyttyjä. Jaksottaisen metsän etupainoiset jk-menetelmää valmistelevat reippaat harvennukset toki ostajia ,mutta sen jälkeen kysyntä laantuu ,kun saanto vähenee . Toinen kierros voikin muodostua jo avohakkuuksi , kun taimettumista ei tapahdu. Heinää palstalla kasvaa siitäkin edestä.

…ja todellakin jk-väki on rajannut suurimmat ostajakadidaatit ,paskapaperintuottajat, asiakassuhteidensa ulkopuolelle pelkästään periaatteen vuoksi ,joten puulle on normaalia vähemmän kysyntää. Sahat puolestaan ostavat mieluummin puut aukoista ,kun harvennuksista. Jaksottainen menetelmä on turvallisempi vaihtoehto ,jos on aikomus saada myös ”hyvin kasvaneet” puut kaupaksi.

Noh, nyt lisäsin kuvan sananjalasta ja sen aiheuttamasta tuhosta kuusentaimikossa. ”Laajoja kasvustoja muodostava sananjalka kasvaa tuoreissa ja kuivahkoissa, harvapuustoisissa metsissä, kulo- ja hakkuuaukioilla. Suomessa sananjalkaa voi tavata Etelä-Lappia myöten. Laji on erittäin yleinen Etelä- ja Itä-Suomessa sekä Keski-Suomen eteläosissa. Pohjoisempana laji nopeasti harvinaistuu ja esiintyminen muuttuu satunnaiseksi.” Wikipedia

Tällänen Kasvi alkaa jo menestyä ensiharvennus männikössä ja etupainoitteinen harventaminen kyllä varmasti villitsee. Tämän alta ei kasva juuri mitään, pihlajaa vähän. Kyllä nämä uhkakuvat on ihan todellisia, että niissä harvahkoissa JK metsissä ei kasva kuin heinä. Saniaiset ovat olleet olemassa pitempään kuin puut ja niiden evoluutio on huipentunut estämään kaikkien puiden tulo kasvupaikalle.

Suurin selkeä kulu on toistaiseksi ollut auton bensa, kun melkein päivittäin käy palstalla tekemässä jotain, tai vain katselemassa.   Mutta olen nauttinut kovasti tämän omistuksen konkreettisesta puolesta.

Todella näin.  Voi seurata kasvun ihmettä ja omakohtaisesti vaikuttaa mitä tapahtuu pitkälle tulevaisuuteen.  Metsä tarjoaa omistajalleen terapiaa, jos vain sitä osaa hyödyttää.

Joo, näinhän se on että puustopääoman kasvaessa putoaa tuotto%, vaikka kasvua olisikin vielä käynnissä.

Itse olen joskus tehnyt karkean analyysin, että puun hinta on seurannut inflaatiota. Sieltä kyllä löytyy 10 -vuoden jaksoja, joissa näin ei tapahdu.

Puun hinnanmuodostus on ainoastaan osittain markkinalähtöinen. Ostajien lukumäärä sellupuulle on hyvin pieni, ja toisaalta tukipolitiikka on ohjannut tietyntyyliseen metsänhoitoon. Yhteiskunnalliset perusteet tähän varmaan on olemassa.

Energiapuun vaikutus on erittäin tervetullut ilmiö metsänomistajalle, tietysti. Aikaisemmin on aina ajateltu, että metsänomistajan tili tulee tukkimetsän päätehakkuusta. Tämä ei välttämättä ole tämänhetkinen tilanne, ja nähdäkseni ensiharvennuksesta voi saada suurimman nykyarvon. Korkokannasta tietysti riippuu tämä laskelma.

Emme myöskään tiedä tulevaisuuden tilannetta vuosikymmenten päähän, emme edes parin vuoden päähän. Itselläni on reilut 30 -vuotiaita kuvioita, jotka ovat jääneet koko lailla hoitamatta edellisen omistajan toimesta. Nyt ne ovat sakeita energiapuumetsiä, joita olen raivannut. Tarkoitus olisi ottaa muutaman vuoden kuluttua noin 50 m3/ha energiapuuta, ja toinen mokoma noin 10 vuoden kuluttua. Tällaisen kuvion taloudellinen kannattavuus taitaa olla parempi kuin hyvin uudistetun ja hoidetun männikön. Mutta se ei johdu mistään erinomaisesta tietotaidosta, vaan tuurista ja puumarkkinoiden muutoksesta.

Energiapuun hyvä hinta pistää tietysti selluteollisuutta ahtaalle, ja toisaalta vaikuttaa myös tukkipuun kertymään pitkällä tähtäimellä. Eli tukkipuun hinnan pitää vastaavasti nousta, jotta metsänomistajat viitsivät kasvattaa järeitä puita.

Kaikkeen tähän liittyy poliittinen riski, ja se ei ole ihan vähäinen. Nyt on esimerkiksi turpeen polttamisen kieltäminen satanut metsänomistajien laariin, mutta muitakin skenaarioita on olemassa.