Perko: ”Visallakin on tulosta  100 ha  aukkona.  Siihen on lähes jokaisella  kytköksiä käytännössä ja taloudellinen osaaminen parhaimmillaan.  Omaa  hajatietoa on  kertynyt  miehenikä.”

Perkolla se on aina aukko mielessä…

Kun tulin metsänomistajaksi 1984, (Jouduin tosin pyörittämään metsänhoitoa olosuhteista johtuen ja 10 vuotta sitä enenen) oli ostamallani tilalla juuri tehtyjä aukkoja ja eri-ikäisiä taimikoita sekä vanhempia metsiä. Kehitysluokkajakautuma oli aika hyvä. Perkon ajatus näkyy olevan, että kerran aukko on aina aukko. Eihän se näin mene. Sillä sekunnilla kun iskee taimen maahan, aukko häviää siitä kohdalta, ja alkaa kasvaa uutta metsää. Minulla 40 vuotta tehty aukko on jo kaksi kertaa harvennettu varttunut kasvatusmetsä tai jo kerran uudistettu koivikko. Olen saanut pidettyä kehitysluokkajakautuman kohtalaisen hyvänä koko omistusaikani. Samalla olen kasvattanut järeitä päätehakkuumetsiä hallittua sukupolvenvaihdosta varten.

Kiitos Perko luottamuksesta – mutta kuten olet havainnutkin, se on vähintään puoliksi katteeton. Jaksollisesta mallista minulla on koulutusta ja omaa kokemusta, jatkuvasta mallista vain kirjoista luettua teoriatietoa. Sen vuoksi julistin täällä etsintäkuulutuksen, että jos edes joku haluaisi jakaa hyviä kokemuksiaan. Vähäiseksi on saalis jäänyt, mutta ei luovuteta. Jatkuvan mallin varaan laitetaan paljon toiveita turvemailla.

Eläpäs kerro asioista joista et tiedä mitään.  Tai et halua tietää. Sinä mitään pysty korjaamaan minun laskuistani.

AJ: ”Sen voinemme uskoa että aloitustilanteessa sopivan erirakentainen harvahko (tuuli ja valo-olosuhteisiin sopeutunut) sekametsä voidaan hakata kerran onnistuneesti”. Siinä se juju onkin, jatkuvuutta ei luvata ja eihän sitä jatkuvuutta usein edes ole, vaikka ohjeet ja laki niin edellyttävät. Siinä mielessä jk metsää ei ole syytä lähteä perustamaan, ainakaan uusiutumattomaan pystymetsään. Jk metsän edellytys on luontainen, sitä joko on tai sitä ei ole. Ihannetilanteessa riittää jk metsän kehityksen ja kasvun ohjailu.  Tällä hetkellä, kun jk metsiä ja sen harrastajia ei ole, alkuun pääsemisessä auttaa metsä itsessään, sen luontainen tarjonta ja esim. metsään (sukkesioon) kodistunut vaurio, joka muuttaa metsän kehityskulkua. Se voi esim. olla tuulivaurio tai liiallinen harsinta. Ensimmäinen vaihtoehto ei välttämättä tarvitse olla avohakkuu.

Jk-keskusteluissa on hyvin monesti tullut esiin yksittäisten puiden kasvun mittauksia ja näistä johdettuja jk-metsän kasvun mallinnuksia. Näillähän ei valitettavasti ole paljoakaan yhtymäkohtia todellisuuden kanssa. Kyllähän puut saadaan metsässä hengissä pysymään rinnakkain kaikenlaisissa puulaji- ja kehitysluokka vaihtoehdoissa, mutta tällaisten puuntuotanto onkin jo aivan eri asia. Tämän takia emme tule koskaan saamaan jk-metsistä jaksollisen menetelmän kiertoaikaan verrattavia todellisia puunmyyntiin pohjautuvia vertailutuloksia. Näitä koealojahan oli aikoinaan olemassa, mutta ne hakattiin pois, koska kasvutulokset eivät vastanneet lähellekään odotuksia. Nyt tätä vastaavaa toimintaa on kohta kymmenen vuoden ajan tuotu yksityismetsiinkin, joissa omistaja yksin kantaa vastuun onnistumisista ja epäonnistumisista. Kuluttajansuoja kun ei koske metsätaloutta.