En yleensä brassaile prosenteilla, mutta nyt tekee jo mieli sekin tehdä. Kun 28 vuotta sitten tilan karuimpaan maapohjaan kylvämääni männikköön tehdään nyt jo tukkiakin tuova 2. harvennus, on arvokasvuprosentit kohdallaan. Siinä saa Perkokin töitä tehdä, että saa omista metsistään parempia prosentteja irti! Oli uudistamiskustannuskin aika pieni, kun olin itse kerännyt ja karistanut kylvösiemenet, ja ostin vain pienen määrän jalostettua valiosiementä joukkoon. Karut maapohjat ovat myös hyvin vähätöisiä raivausten suhteen. Tällä hetkellä suurin mielenkiinto kohdistuu meillä turvemaille istutettujen kuusikoiden tuottoon. Ainakin alku näyttää nyt erittäin lupaavalta.

Tahtoo vain olla täällä niin kiviset maat, että hevosen jalat ovat vaarassa ja risukarhi tylsyy turhan nopeasti. Maataloustraktori ei täällä myöskään kovin kauan pysy metsässä ehjänä. Kaivinkone ja asiansa osaava kuljettaja ovat näissä maastoissa ainoa toimiva yhdistelmä.

Vai klusteri tykkää! Ensin siitä on tykättävä yrittäjän, joka tarvitsee leivän päälle muutakin kuin ylähuulen.

Ala vaan vetää rattorillasi sitä risukarhiasi.

Mehtäukko tarkoittaa metsätalousyrittäjää ja siihen ylähuuleen voidaan sovittaa erilaisia kannattavuuslukuja. Ei se klusteri aina ole ensijainen.

Tuohon Perkon ja Jovainin maailmaan ei oikein tahdo päästä millään sisälle. Kyllä minä näkisin, että me metsänomistajat oltaisiin aika heikoilla, jos tuota parjaamaanne klusteria ei olisi olemassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten teidän vaihtoehtoinen systeeminne toimisi?