AJ ne Tapion metsänhoidon ohjeet yrittävät saada metsänomistajan syömään kädestä. Joudun suhtautumaan niihin varauksella ja katsomaan niiden taakse.

En toki kadehdi heidän tehtäväänsä. Ongelmat ovat vain lisääntyneet, monimuotoisuus, hiilensidonta jne. Valtava ojainvestointikin pitäisi jotenkin ratkaista, ettei turpeet lennä taivaan tuuliin.

Dilemma eli kumpi oli ensin, muna vai kana tai hankala vastaus kysymykseen, joko olette lakanneet pahoinpitelemästä vaimoanne.

Heillä on eräänlainen dilemma, kuinka saada metsänomistajat vapaaehtoisesti tuottamaan mahdollisimman paljon puuta teollisuudelle tämän helvetillisen ongelmavyyhdin keskellä. Pitäiskö pakottaa lailla, maksamalla avustuksia, keksimällä erilaisia oveliakin juttuja, vetoamalla tunteisiin esim. lasten edusta jne. vai miten. Metsäteollisuuskin on saatu osallistumaan kampanjaan bonuksilla, joka on tietysti heidän näkökulmastaan aivan järkevää.

Olen itsekin vähän yrittänyt ehdottaa tähän ongelmaan helpotusta. Kannattaisiko pyrkiä luomaan pitkäjänteiselle metsänkasvatukselle tukien sijata terveet olosuhteet. Esim. sukupolvenvaihdosjärjestely  olisi siihen helppo yksi keino.

En lakkaa kunnioittamasta sitä Matomäen neuvoa, että kyllä asiat pitää käydä omassakin päässä.

Kun metsätalous ei suorittavan, omasta mielestään erinomaisialla tiedoillakaan ole kannattanut, niin kuinka sitten jollakin muulla. En sinun lähtökohdistasi kehtaisi antaa minkäänlaisia neuvoja kenellekään. Minusta sinulla ei ole metsätalouden kannatavuudesta mitään käsitystä.

Metsälaki ja luonnonsuojelulaki määrittelevät metsänhoidon vähimmäistason. Tutkimukseen ja käytännön metsätietoon pohjaavat Tapion ohjeet eivät ole kovin rajoittavat vaan enempi ohjaavat ja ne kattavat eri vaihtoehdot ml. jatkuva kasvatus. Metsänomistaja voi poimia sieltä mieleisensä kustannusten ja puuntuotannon tason. Kannattavuus riippuu sitten onnistumisista käytännössä.

Minusta JK väellä on taas täysin epärealistisia käsityksiä mitä ja minlälaista taimea hakkuusta jää jäljelle, paljon menee rahaa jatkuvaan jälkihoitoon raivaussahalla ja miten laajasti JK voi metsiin soveltaa. Niillä tiloilla missä minä olen JK ohjeiden mukaan mennyt, on kannattavuus ajanut kielekkeeltä alas.

Kun nuo pörssimiehet pohtii oskkeelle oikeaa hintaa, niin ne diskonttaavat tulevia tuloja nykyarvoiksi ja siksi toisista osakkeista maksetaan jopa moninkertaisesti oma pääoma. Menneisyyden tuloilla ei ole mitään merkitystä hintaa pohdittaessa.  Aivan sama on metsässä, pyrimme saamaan toimillamme mahdollisimman suuren nykyarvon tulevista, menneisuyys on mennyt. En lakkaa ihmettelemästä muita keksintöjä kannattavuuteen.

Enkä epäile hetkeäkään, etteikö meillä ole paljon paljon tutkittu puumäärän tuottamista runkolukujen funktiona ja etteivätkö Tapion suositukset ota sitä huomioon. Mutta jos tavoitteena on määrän tuottaminen, niin edellä juuri kerroin, että se ei ota huomioon muita kuin sieltä metsästä näkyviä tekijöitä ja sehän on kummallinen ajatus, jos kerran kannttavuudesta halutaan puhua.