Tämä on ollut viime aikoina epäsosiaalisen kanssakäymisen palsta. Kun asiat loppuvat, niin siirrytään epäasiallisuuksiin. Annetaan jokaisen olla onnellinen omista metsänhoitopäätöksistään – voi olla että he tietävät mitä tekevät.

Eikös se riitä että on omat argumentit kerrottu ja mielipide ilmaistu. Ei toista voi pakottaa muuttamaan mielipidettään.

Sontaa ei ole syötetty, ei ole edes yritetty syöttää. Kysymys on peitteisen metsänhoidon, jk metsänhoidon vaihtoehdoista.

JK tarvii alkuherätyksen, sitä ei myydä ihan kenelle tahansa. Minun kokemus asiakkaista, jotka JK:ta ovat halunneet, ovat olleet kaupunkilaisia ja ammatit eivät liippaa lähelläkään metsää. Eli metsästä ollaan ihan autettavan roolissa. Ei tätä fuulaa pysty syöttämään niille, jotka ovat metsässä tekemässä ja näkemässä. ”Saat 10% tuottoa, ikinä ei tarvii istuttaa ja fiilistä ei laske raivaaminen, rohkeasti vaan siirtymään isoista hoidetuista metsistä nyt tähän. Ai siellä on tulossa pihlajaa, haapaa, hieskoivua jne. , älä takerru pikkuseikkoihin, tässä mun paperilla on selkeästi pieni koivu, keskikokoinen mänty ja iso kuusi. Et sä tarvii ojia, lannoituksia, istutuksia ja kuitu- ja paperiteollisuuskin loppuu Suomesta.” Nii ni tää keskustelu jatkuu ikuisesti kun tuskin täällä olevat ihmiset kokevat herätystä, et näinhän nämä menevätkin.

Aina ku raivaa siirtymämetsiä niin joka kerta tuntuu ja tietää et asiat lähtee siitä pisteestä huonompaan suuntaan ja se raivaus ei lopu siihen ennakkoraivaukseen. Markkinointi ja todellisuus ei lyö kättä mut jos tätä on vasta aikaa kokeiltu niin  ymmärtää et intoa voi olla nyt enemmä.

Voip olla ,mutta voip olla olemattakii…