Toivotetaan sitten Reva-Leena yhdessä heille työniloa!

Jovain, jätä jo tuo loputon termeillä saivartelu, ja kerro jo vihdoin, millä tavalla erilailla minun olisi pitänyt metsiäni silloin hakata, jotta ne olisivat mielestäsi olleet jk-metsiä? Minulla oli kuitenkin silloin vanhan polven neuvonantaja, jolla oli omakohtaista kokemusta jk:sta.

Mikä sitten olisi se oikea jk metsä. jota voitaisiin pitää todellisena jk metsänä.

Ei ole vielä selvinnyt Jovainin osalta. Perko on kertonut että tuottometsässä tulee olla noin 1000 runkoa, jotka jakautuvat melko tasaisesti eri kokoluokkiin, tarjoten jatkuvaa hakkuuta 10 – 20 vuoden välein.

Kerrokselliset metsät on se vaihtoehto jk metsäksi.

Tämähän on itsestään selvyys.  Ongelma onkin, etteivät metsämme kehity kuin poikkeustapauksissa kerroksellisiksi ja riittävän puustoisiksi.  Taloudellista järkeä hommassa ei olisi vaikka tyytyisi pelkän kuusen kasvatukseen.  Jos metsänomistaja luopuu vapaaehtoisesti koivun ja männyn kasvatuksesta ja alkaa kasvattaa kuusta, jossa laho leviää, niin voi kysyä mistä tämä tyhmyys johtuu.

Maastullissa oli jälleen tarinaa hankaluuksista ,joita seuraa pyrittäessä jatkuvaan kasvatuksen. Isäntä nosti maitonsa ,kun näki lopputuloksen kauppaehdoissa sovitun suojuspuuhakkuun jälkeen. Väitti ,että kaikki oli mennyt pieleen ,vaikka tulos oli ohjeistuksen mukainen suojuspuuasento .  Taimettuminen tuskin muutoin edes onnistuisi.

Kun noita surkeasti päättyneitä tarinoita lueskelen ,en metsäammattilaisena koskisi pitkällä tikullakaan jk-kohteisiin. Isännät eivät läheskään aina ole ymmärtäneet ,mitä ovat tilanneet.  Sitten valitetaan suureen ääneen  kärsittyä ”vääryyttä”, kun lopputulos ei miellytäkään. Jos valitaan tietty kasvatusmenetelmä tai hakkuutapa , on oltava valmis kestämään myös seuraukset.