Keskustelut Metsänhoito Aukon tuottomenetelmät

Esillä 10 vastausta, 1,351 - 1,360 (kaikkiaan 2,325)
  • Aukon tuottomenetelmät

     

    ”Entinen leppää kasvanut hakamaa hakattiin aukoksi ja istutettiin koivulle.  Koivu kasvoi erittäin hyvin, mutta vielä paremmin kasvoivat lepät.  Monta vuotta peräkkäin sain perata sitä kuviota ennen kuin voitin ne lepät.”

    Toinen tapaus oli entinen leppää kasvava niitty.  Harvensin leppiä niin paljon kuin uskalsin ja istutin kuuset sekaan.  Olinko harventanut liian vähän vai liikaa vai mistä johtui, etteivät ne kuuset menestyneet.

    En kyllä suosittele leppien hyödyntämistä.   Kaikki nurin ja koivua tilalle, jos hirviriskiä ei ole.  Muuten kuusta.

    Kun kasvattaa kuusikon täystiheänä ja sitten istuttaa uudet taimet nopeasti, niin ne kasvavat nykyään niin hyvin, ettei heinettyminen pysy perässä.”

    ”Harsintahakkuun poistuma on yleensä n. 80- 100 mottia/ha ja tukkiosuus n. 60  % , parhaimmillaan n. 70 % .

    Tavallista harvennusta parempi kantorahatulo edellisessä harsinnassa  (20 vuotta sitten) ei riitä korvaamaan kasvutappion kuluja koska silloin pitäisi ottaa laskelmaan mukaan myös alunperin (päätehakkuu/jk) tulleet  tuloerot.   Jk:n heikompi yksikköhinta, pienempi poistuma ja pystyyn jääneen puuston pääoma-arvo korkoineen nykyhetkeen laskettuna (verrattuna tasaikäisen vaihtoehdon uudistuskuluihin ).”

  • A.Jalkanen

    Kyllä herrat sen verran voisivat meitä kokemattomia valistaa, että mikä nykyisessä metsälaissa estää tekemästä optimaalisia kerroksellisia metsiä?

    Eikö suojuspuuhakkuussa pyrittykin tasaikäiseen taimikkoon? Nykyisessä jiikoossa mieluiten jatkuvuuden turvaamaan erirakenteismetsään. Aika olennainen ero.

    Perko

    Kun on opiskellut  ja muutama tohtorin väitös metsäasioista niin  herkii  hölmöilemästä!    Tai jos kysyt  tosissasi niin  herää se  Konstan Pylkkäsen  toteamus todeksi.  Ohjaisit vaikka  noita  tappion kierteissä pyöriviä  Timpan kaltaisia   selluteollisuuden hyödyllisiä hölmöjä tähän maailmaan  kun eivät näe omaa tilaansa.

    Visakallo

    Ei ainakaan meillä pyritty suojushakkuissa tasaikäiseen taimikkoon, eikä se olisi ollut edes mahdollista, koska eihän luontaisesti syntyneet taimikot juuri koskaan ole tasaikäistä. Lisäksi suojuspuiksihan jätettiin hyvinkin erikokoisia ja eri puulajia olevia puita.

    Visakallo

    Jotenkin vaikuttaa siltä, että kova opiskelu on valitettavasti vienyt Perkolta kyvyn suhtautua kanssaihmisiinsä kunnioittavasti, ja kyvyn asialliseen kirjalliseen ilmaisuun.

    A.Jalkanen

    Visakallon monilajinen ja erirakenteinen suojuspuusto on näyttänyt paljonkin jiikoolta siten kuin sen itse ymmärrän. Sitä en tiedä miten tuo natsaa Jovainin ajatuksiiin.

    Katso huviksesi miten metsänhoidon suositukset määrittelee sanan suojuspuuhakkuu, siellä on kuvakin (löytyy kun laittaa kuukkeliin sanan suojuspuuhakkuu). Kerrotaan että menetelmää sovelletaan yleensä silloin kun metsään on muodostunut yhtenäinen kuusialikasvos. Jota siis suojataan heinittymiseltä, hallalta ja auringolta? Suojuspuiksi pyritään jättämään muita puulajeja kuin kuusia. Kun ne poistetaan sitten taimikonhoito voi tasata kokojakauman. Suojuspuita ei tarvita siementämään koska taimikko on jo pääosin valmiina; tässä on eroa jiikoohon jossa pyritään myös jatkuvaan uudistumiseen.

    Perko taitaa olla hermoloman tarpeessa.

    Perko

    Hoitolaitoksiin ”hermolomalle”  ovat vieneet ennenkin ne jotka eivät  suostuneet  paljaaksihakkuuseen.   Metsä pantiin myyntikieltoon vuosiksi  ja yhteiskunnan holhoukseen. Mhy;n  tuomari oli avustamassa metsänomistajaa vastaan!   Onko mikään muuttunut?

    Jovain

    Verhopuustostakaan tässä ei ollut kysymys, oli lähinnä kerroksellisista metsistä, jotka soveltuvat hyvin kasvatushakkuisiin.

    Visakallo

    Kuten A.Jalkanen tuolla edellä totesi, suojuspuuhakkuuseen lähdettiin vain jos kuusialiskasvosta oli jo valmiiksi syntynyt.  Sehän ei koskaan ole tasakoista, eikä sitä ole kattavasti koko alalla. Pyrkimyksenä oli, että ne kohdat missä kuusentaimia ei ollut, metsittyisivät männylle ja koivulle. Näin monesti tapahtuikin, mutta suojuspuiden tuulenkaatojen ja pystyyn kuivumisen seurauksena alkoi myös liika heinittyminen, ja tästä puolestaan alkoi sitten se työmaa, jonka takia ensimmäisen raivaussahanikin hankin. Kun vaihdoin jaksolliseen kasvatustapaan, hoitotyömäärät vähenivät olennaisesti. Tänä päivänä jk-kohteilla näkyy olevan aivan ne samat ongelmat ja työt, mistä onneksi itse älysin päästä ajoissa eroon.

    Visakallo

    Olen näiden vuosien aikana joutunut täällä ihmettelemään, että palstalta löytyy kyllä niitä, jotka sanovat toteuttaneeni aikoinani jk:ta jotenkin väärin, mutta eivät ole vielä tähän mennessä kertaakaan osanneet kertoa millä tavalla väärin.

    reservuaari-indeksi

    Jospa ne pitkijä koulujakäyneet metsä vakoojat suposta yrittää sitä siellä päin juuri:kin selvittää.

    L

Esillä 10 vastausta, 1,351 - 1,360 (kaikkiaan 2,325)