Keskustelut Metsänhoito Aukon tuottomenetelmät

Esillä 10 vastausta, 1,341 - 1,350 (kaikkiaan 2,325)
  • Aukon tuottomenetelmät

     

    ”Entinen leppää kasvanut hakamaa hakattiin aukoksi ja istutettiin koivulle.  Koivu kasvoi erittäin hyvin, mutta vielä paremmin kasvoivat lepät.  Monta vuotta peräkkäin sain perata sitä kuviota ennen kuin voitin ne lepät.”

    Toinen tapaus oli entinen leppää kasvava niitty.  Harvensin leppiä niin paljon kuin uskalsin ja istutin kuuset sekaan.  Olinko harventanut liian vähän vai liikaa vai mistä johtui, etteivät ne kuuset menestyneet.

    En kyllä suosittele leppien hyödyntämistä.   Kaikki nurin ja koivua tilalle, jos hirviriskiä ei ole.  Muuten kuusta.

    Kun kasvattaa kuusikon täystiheänä ja sitten istuttaa uudet taimet nopeasti, niin ne kasvavat nykyään niin hyvin, ettei heinettyminen pysy perässä.”

    ”Harsintahakkuun poistuma on yleensä n. 80- 100 mottia/ha ja tukkiosuus n. 60  % , parhaimmillaan n. 70 % .

    Tavallista harvennusta parempi kantorahatulo edellisessä harsinnassa  (20 vuotta sitten) ei riitä korvaamaan kasvutappion kuluja koska silloin pitäisi ottaa laskelmaan mukaan myös alunperin (päätehakkuu/jk) tulleet  tuloerot.   Jk:n heikompi yksikköhinta, pienempi poistuma ja pystyyn jääneen puuston pääoma-arvo korkoineen nykyhetkeen laskettuna (verrattuna tasaikäisen vaihtoehdon uudistuskuluihin ).”

  • Visakallo

    Voisiko Jovain sitten aivan kansantajuisesti, kiertelemättä ja ilman sanakikkailuja kertoa meille, mitä eroa on suojuspuuhakkuulla ja jk:lla? – Onko se liikaa pyydetty?

    Nostokoukku

    En vieläkään ole jatkuvan kasvatuksen asiantuntija. Mutta olin aikoinaan hakkaamassa isoa metsonsoidinkangasta tutkimuskäyttöön. Kangas oli jykevää männikköä, seassa jonkin verran isoa kuusta ja alikasvoskuusta. Kangas harvennettiin noin hehtaarin lähteissä eri tiheyksiin, jotain sadasta neljään sataan runkoon hehtaarilla. Muistutti varmaan jonkinlaista suojuspuuhakkuuta. Tarkoituksena oli selvittää kuinka krouvia metsänkäsittelyä soidin sietää. Sittemmin alue äestettiin ja jätettiin uudistumaan luontaisesti. Syntyihän siihen taimia vaihtelevasti. Sitten siemen-suojuspuusto poistettiin. Myöhemmin suunnittelin ensiharvennusleimikkoa alueelle. Enpä ole yhtä reikäistä ja huonosti uudistunutta nuorta männikköä monta kertaa nähnyt. Harvassa olivat kohdat, joissa relaskooppi näytti ensiharvennuksen tarpeelliseksi.

    Jovain

    Visa, suojuspuuhakkuilla ja nykyisen jk luokituksen mukaisilla poiminta- ja pienaukkohakkuilla ei olekaan eroa. Pidän niitä kaikkia luokituksesta poiketen uudistushakkuuna (ks. metsänkäyttöilmoitus). Sitä vastoin jk:n kerroksellisten metsien hakkuut ovat selkeästi kasvatushakkuita ja ovat rinnastettavissa jaksottaisen kasvatushakkuisiin.

    Visakallo

    Jovain, kiersit kysymykseni. Kysyin, mitä eroa oli tekemilläni 1970-80 -lukujen suojuspuuhakkuilla ja jk:lla? Ne hakkuut tehtiin silloin sellaisen henkilön opastuksella, jolla oli vanhaa kokemusta jk-hakkuista. Luonnollisestikaan niitä hakkuista ei silloin voinut käyttää jk-nimeä, vaan ne tehtiin suojuspuuhakkuun nimellä.

    A.Jalkanen

    Mikä estää Jovainia tekemästä nykyisen metsälain aikana mieleisiään kerroksellisen metsän jk-hakkuita? Ei minimi pohjapinta-ala tarkoita, että niin harvaksi pitää hakata, vaan metsään voi jättää aivan mieleisensä määrän puuta kasvamaan.

    Perko

    Kyselijöille jotka eivät muista omia juttujaan ei tarvitse selitellä mitään.   Turha tulla arvuuttelemaan  missä kohdin  ovat selitykset  seonneet.  Tehköön tai olkoon  tekemättä niitä  70 -luvun ” ihme kasvatuksia”   edelleen.   Kumma kun ei  kutsu raivaussahauksen näytökseen ja tamppausta ihmettelemään.

    Metsuri motokuski

    Kannattaako perko keskustella jos ”hihat palaa” ? Onko väitteleminen sen arvoista ?

    Jovain

    Visa, suojuspuuhakkuuta käytettiin 70-80 luvulla ja kuuluivat jo silloin jaksolliseen metsänhoitoon. Lain tulkintakaan ei ole muuttunut. Lain tulkinnan mukaiset poiminta- ja pienaukkohakkuut luokitellaan kasvatushakkuiksi, vaikka ovat käytännössä uudistushakkuita. Sen sijaan kerrokselliset metsät on eri asia, niitä voidaan pitää kasvatushakkuisiin kuuluvina.

    Visakallo

    Et siis osaa Jovain vastata kysymykseeni, jossa ei ole kysymys luokittelusta, vaan hakkuun käytännön toteutuksen mahdollisista eroista.

    Timppa

    Kerroksellinen kuusikko on mahdollinen tietenkin  toteuttaa jossain muodossa ja jonkin aikaa ja edellyttäen  poikkeuksellisen hyviä taimettumisolosuhteita.  Tämä on selvä.  En vain ymmärrä miksi pitäisi tavoitella menetelmää, joka on riskialtis ja aina epätaloudellinen ja johtaa väistämättä tehtävään uudistushakkuuseen, jossa kertyvä  vähäinen puu on heikkolaatuista ja jonka uudistustyö on kallista ja isotöistä.

    Jos haluaa menettää rahojaan, löytyy toki mukavampiakin tehdä tämä.  Jos haluaa nauttia hyvistä tuloista ja hienoista metsistä, niin sitten tekemään aukkoja.

Esillä 10 vastausta, 1,341 - 1,350 (kaikkiaan 2,325)