Ei niitä taimia reheville paikoille tule ilman ,että avohakataan ja tehdään taimille kasvupaikka. Visan kokemukset eivät ole ainutkertaisia , vaan sääntö , kun yritetään mahdottomia.

Iät ja ajat on käytetty luontaista uudistamista siellä ,missä se on uskottu mahdolliseksi. Näissäkin tapauksissa onnistumisprosentti jää 60:een. Eoäonnistumisen mahdollisuus kasvaa ,kun siirrytään yrittämään reheville maille. Lopputulemana on tuulen kaatamat suojuspuut ja sakea heinikko emmemmin tai myöhemmin. Sen jälkeen riittää töitä ja vaivaa uudistushommissa.

Voimakas muokkaus ja heinäntorjunta on tarpeen ,mikäli aiotaan saada uusi kasvu alulle. Varat uudistamiseen on kaiveltava hakkuutulojen niukkuudesta johtuen  ”toisten housujen taskusta”. Siinä toteutuu se pahin painajainen ,josta jk-uskoon hurahtaneet varoittavat. Tässä tuleekin näkyviin se eri menetelmien selvä ero. Jaksollisen kasvattaja ottaa uudistuskulut päätehakkuutuloista , mutta jatkuvaan sortunut joutuu pahimmillaan käyttämään vierasta pääomaa ,jotta saa uutta kasvua aikaan rääseikön tultua tiensä päähän. Ennen valtiolta sai hommaan edes ilmaiset taimet . Nyt ei saada niitäkään.

Pitäisihän siltä löytyä vielä niitä alle 2 m taimiakin aukkopaikoissa. Mutta tuolla 1000 kpl määrällä ei taida enää tilaa olla.

Riittävää määrää kasvatuskelpoista taimiainesta ei vaan yleensä ole niissä jk-metsissä . Itsellänikin on tuollainen metsä jossa on kyllä joitain isoja puita ja toisessa kerroksessa 10-15 m pitkää puuta mutta taimia 0,5-2 m vain muutama /ha. Eikä niitä sinne tule ennen kunnollista sp-hakkuuta.  Sitten jos tehdään suojuspuuhakkuu riittävän harvaksi, alkaa tuulituhoja syntyä.  Heinittyneistä harveikoista on kokemusta. Esim. naapurin metsä jossa olin tuulenkaatoja keräämässä jk-hakkuun jäljiltä.

Eliitti riehaantuu: ”Kyselee kyllä paljon, mutta vastauksilla ei ole…”

…taimia 0,5-2 m vain muutama /ha. Eikä niitä sinne tule ..

MOT käy ihan joka paikkaan.

Perkohan se semmonen.