Jonkin tietyn kuvion tai leimikon tuotto pitää olla positiivinen kiertoaikana. Toinen vaihtoehto on tarkastella tuottoa tilatasolla.      Jk-firmojen tekemää huijausta on kertoa päätehakkuumetsän tuoton kuuluvan edellisen sukupolven tuottoon.  Se on teoriaa joka ei päde käytännössä.

Perko, lasket varmaan eri tavalla kuin me muut, eli korkotavoitteesi ja/tai metsäsi rakenne poikkeavat valtavirrasta. Riippuu tietenkin tapauksesta ja metsänomistajan tavoitteista mikä on hänelle parempi, mutta yleisesti ottaen uskon (ja muutkin metsäntutkijat pääosin uskovat), että kohtuullisilla koroilla jaksollinen malli on useimmiten aivan kilpailukykyinen. Jos Perko luet Luontopaneelin julkaisuista jatkuvasta kasvatuksesta (linkki), myös Tahvonen myöntää tämän.

Mitä tulee Puukin ja Timpan ajatukseen, että suurempi tulo ja kantohinta alussa on ratkaiseva, niin voisi ajatella että laskennan aloitusajankohta vaikuttaa lopputulokseen. Jos päätöksentekotilanne on sellainen että juuri nyt tällä hetkellä tässä metsikössä on mahdollista joko tehdä avohakkuu tai poimintahakkuu, silloin nuo tulee huomioida.

Toisissa päätöksentekotilanteissa päädytään toisiin valintoihin. Esimerkiksi meillä voi olla varttunut kasvatusmetsä, jossa pohditaan säästetäänkö alikasvosta ja tehdäänkö ylä- vai alaharvennus. Silloin voi olla järkevää tehdä jatkuvan kasvatuksen poimintahakkuita.

https://luontopaneeli.fi/ajankohtaista/luontopaneelin-raportti-jatkuvapeitteisen-metsankasittelyn-ymparisto-ja-talousvaikutukset/

https://luontopaneeli.fi/wp-content/uploads/2022/04/luontopaneelin-julkaisuja-1c-2022-metsien-hoito-jatkuvapeitteisena-katsaus-taloudelliseen-tutkimukseen.pdf

S. 17-18 puuntuotannollisia tutkimuksia Pohjoismaissa. Esim. Hynynen 2019 ja Lundqvist 2017.

Tulosten mukaan hakkuiden jälkeinen puuston tiheyden kasvattaminen lisäsi jäljelle jätetyn puuston kasvua. Eri-ikäisrakenteisen metsänhoidon harvennusten seurauksena kasvu oli 20 % alhaisempi verrattuna tasaikäisrakenteiseen alaharvennettuun puustoon. Lisäksi harvennuksen jälkeinen kasvureaktio oli selvästi alhaisempi jatkuvapeitteisenä
hoidetuissa puustoissa verrattuna alaharvennettuihin. Selityksenä tulokselle esitetään varjostuksesta kärsineiden ja harvennuksessa vapautettujen puiden heikko kyky hyötyä lisääntyneestä tilasta ja valosta.

Näissä tuloksissa ei ollut Tahvosen mielestä optimoitu metsän käsittelyä. Joten seuraavassa luvussa: ”millaiset hakkuut maksimoivat puuntuotannon. Tällaisen tarkastelun perusteella, alkutilan ollessa paljas maa, ensimmäisessä harvennuksissa poistetaan alisteisessa asemassa olevia heikkokasvuisia pieniä puita, jos alkupuusto on riittävän tiheä. Myöhemmät harvennukset kohdistuvat suuriin kokoluokkiin. Tämä seuraa siitä, että sovelletun prosessimallin mukaan suurten puiden harvennuksessa aiheutuva kasvutappio on pienempi kuin varjostuksen vähenemisen aiheuttama kasvun lisäys metsään jäävissä puissa”.

Eli jos puissa vain on hyvät latvukset (lehtivihreää on riittävästi), poimintahakkuu voi joskus tuottaa yhtä hyvän ellei paremman puutuotoksen kuin alaharventaminen. Erittäin tilannekohtaista mutta mahdollista.

Kasvutappio on sukua tuottotappiolle: saadaan vähemmän kuin olisi mahdollista saada. Mutta ihan absoluuttisia mitattavia kasvulukuja siis vertaillaan: kumman harvennustavan mukainen metsä kasvaa harvennuksen jälkeen enemmän.

Suomen Luontopaneelin julkaisuja 1C/2022 (jälkimmäinen linkki). Kuva 11 sivu 23. Puiden määrät ja puuston tilavuudet erilaisista alkupuustoista optimoiduissa ratkaisuissa. Korko on 3 %, puulajina on kuusi. Puuston määrä on keskimäärin 600 runkoa ja tilavuus 100 m3. Onko tällainen metsärakenne tosiaan jatkuvien kasvattajien tavoite? Kuinka käy hiilinielun ja metsäteollisuuden?

Kuva 13 s. 26. Mitä mieltä olette kohdasta d, jaksollisen mallin optimiratkaisu? Itse olen kuvitellut että ihannetilanteessa metsikön kokonaistilavuus nousee harvennuksesta toiseen, mutta tuossa sen annetaan nousta vain noin 200 m3/ha saakka ennen kuin harvennetaan.

Yhteenveto s. 38:

Kun alkutila on puustoinen, on mahdollista korjata puita säilyttäen jatkuvapeitteisyys, tai tehdä päätehakkuu ja jatkaa joko jaksollisella tai jatkuvapeitteisellä ratkaisulla, riippuen kannattavuudesta. Vaikka jatkuvapeitteinen ratkaisu olisi optimaalinen silloin kun alkutila on paljas maa, voi silti olla kannattavinta tehdä aluksi yksi päätehakkuu. Tämä ratkaisu realisoituu, jos puuston alkutilassa on runsaasti kookkaita puita ja taimia ei ole. Korkea korko voi lisätä alussa tehtävän päätehakkuun kannattavuutta, vaikka se päätehakkuun jälkeen lisää jatkuvapeitteisen suhteellista kannattavuutta (Tahvonen ym. 2010, Pukkala 2016, Malo ym. 2021). Myös pitkän aikavälin optimaalinen valinta jaksollisen ja jatkuvapeitteisen ratkaisun välillä voi olla sidoksissa puuston alkutilaan: vaikka jaksollinen olisi optimaalinen, kun alkutilana on paljas maa, voi olla kannattavinta jatkaa metsän hoitoa jatkuvapeitteisenä, kun puusto on aluksi heterogeeninen (Tahvonen ja Rämö 2016).

Edellä kuvatussa kannattavuusvertailussa myös jaksollisen ratkaisun harvennukset ovat yläharvennuksia, ja luontaisesti syntyneitä taimia käytetään täysimääräisesti hyväksi, koska nämä tulevat väistämättä osaksi optimaalista ratkaisua. Metsänhoidon käytännöissä jaksollisessa ratkaisussa sovelletaan kuitenkin usein alaharvennuksia. Kun kannattavuusvertailu perustuu jaksolliseen ratkaisuun, jossa harvennukset olisivat alaharvennuksia, alenee jaksollisen ratkaisun kannattavuusarvio oleellisesti (Tahvonen ym. 2010).