Suomessahan aukkohakkuut ovat pienimuotoisia keskikoko muistaakseni 1,5-2ha.Yhtiöt tai metsähallitus saattaa joskus rämäyttää jonkun isomman aukon.Että en nyt avohakkuitten tekijöitä ahneeksi sanoisi.
Lähinnä monesti näkee semmoisia taloudellisesti päättömiä hakkuita mistä olisin ennemminkin huolissaan että saatetaan harvennella liki 100 vuotiaita metsiä,on saattanut lähteä puutakin jopa 100m3/ha ehkä enemmänkin.
Joissakin tapauksissa ehkä neuvonta organisaatio ei ehkä ole osannut kertoa metsänomistajalle koituvaa tulon menetystä kun myydään halpaa harvennus tukkia joka olisi metsän arvokkainta puuta.
Minusta tälläaisessa tapauksessa kun kuulee sanottavan että kun se uudistaminen ei ole kannattavaa kun se on niin kallista on kyllä enempikin typeryyttä.Käytännössä jos sinulla kasvaa hehtaarilla 300-400m3 huippu laatusta puuta jonka tukki% on 80-90,ei sillä tonnin uudistamis kustannuksella ole mitään merkitystä.

…. Hyvä huomio GLA:lta. Mutta palatakseni avaajan toiveikkuuteen jk-metsien kiinnostavuuden suhteen , kannattaa se varsinainen tarina lukea tarkkaan . Hakkuun kohteena olleessa metsässä tehtiin vasta reipas yläharvennus ja tulevaa taimiainesta (=hakkuuta haittaavaa aluskasvosta ) ei ollut lainkaan . On päivänselvää , että tällainen kohde kiinnostaa ostajia . Tilanne muuttuu aivan toiseksi sitä mukaa , kun /jos peitteisyys ja eri-ikäisyys lisääntyy.

Lehden kannessa olevan kuvan perusteella voisi päätellä mieluummin , että jk-menetelmä lähinnä hymyilyttää ammattilaisia…ja kun tulevaisuudessa leimikot hinnoitellaan todellisen arvon mukaan , (jk)metsänomistajaa ei hymyilytä lainkaan.

Tuosta 15.03.2013, Timppa -laskelmasta. Kun on tuo laskupääni ollut aina vähän heikko, niin jäi vaivaamaan.

Eikös tuo netto olisi syytä laskea veron jälkeen. Nyt näyttää siltä, että verotusta ei ole huomattu ollenkaan.

Jatkuva kasvatus/myynti näyttäisi laskelmassa olevan verotonta tuloa, mikä on tietysti seuraava tavoite, mutta silti.

Muutenkin tuntuu unohtuvan verotus. Laskelmissa jatkuvat kasvattajat ovat saavinaan tulon ilman kuluja ja verotusta, jaksolliset unohtavat, että metsätalouden kustannukset ovat vähennyskelpoinen kulunki.

Sen puoleen unohtavat näköjään jk -intoilijatkin mielellään, että verovähennyksiä saa tehdä (eivät ole pakollisia, tietenkään)

N-merkin aloitukseen senverran että tosiaan Metsä-Group kyllä hakkaa jk:ta mutta kait vain omalla tyylillään. Ja se ainakin opetusiltojen perusteella tähtää jäämäpuuston koon tasaamiseen.
Ja silloin voi käsittää itse kukin mihin tämä viimekädessä tähtää.
Eli lopulta ei ole kuin järeä yhdenkoon metsä jonka ainut vaihtoehto on päätehakkuu. Saattaa olla että pienaukkoja tehden saadaan hiukan moni-ilmeisempää ja jatkuvampaa ja niinhän se niissä kaunisteltiinkin. Mutta se että tehdään kuitenkin se tietty määrä yhdenkoon metsää myös antaa edes jonkinmoisen mahdollisuuden konetyön kannattavuuteen. Joten sinällään viisasta.
(Mutta hiukan tulee mieleen että iso kisu pissii pikkumisun simmuun.)

Tuota Jessen kommenttia lukiessani tuli mieleen se, että kuinka tämän päivän harsijat edes kuvittelevat osaavansa sitä paremmin kuin vaikkapa sotia edeltävän ajan metsäammattilaiset. Heillähän oli koulutus ja pitkäaikainen käytännön kokemus. Se kokemus sitten takasikin sen, että menetelmä muuttui niin äkisti, kun ne viisaat harsintajulkilausuman allekirjoittajat uskallisivat sanoa ”ettei keisarilla ole vaatteita”. Siis sanoivat ääneen, että tilanne metsissä vain pahenee, jos vanha meno jatkuu.

Ei sinne tukkimetsään päästetty ketä tahansa leimaamaan. Metsälautakunnat valvoivat hommia ja huolehtivat ainakin suuremmilla tiloilla leimauksista. Ja metsät oli tarkkaan ”kaluttu”. Meikäläisen ”puuhamaan” metsissä oli vuonna 1933 32 tukkipuuta hehtaarilla, ja hakkuun jälkeen 13 puuta hehtaarilla. Sitten hakattiinkin vasta 30 vuoden kuluttua. Mutta silloin aukoksi. Meillä on kyllä tavallista paremmat ja vanhemmat metsät. Tukkipuita lienee luokkaa 200 runkoa/ha. Ja ne kasvavat tietysti eri tahtiin kuin entiset metsät. 1930-lukuun verrattuna kasvu on varmastikin lähellä kaksinkertaista.