Keskustelut Puukauppa Apua sahojen tukkipulaan

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 461)
  • Apua sahojen tukkipulaan

    MT:ssa oli juttua sahojen tukkipulasta. Lienee todellista puukauppamäärien laskettua ja sinänsä harmillista.

    Samalla katselin Viron valtionmetsien  hakatun puun huutokauppahintoja (linkistä vielä edukad, niin pääsee Exceliin ja hintoihin). Mäntytukin sahahinta oli minun aikanani ensimmäistä kertaa noussut yli 100 euroa kuutio. Ei 2007 eikä 2018 päästy näihin tasoihin. Lukuisia kauppoja on tehty lisäksi lähelle 100 euroa kuutio.

    Tuo 100 euroa vastannee läheltä sahaa hakattuna kantohintaa 85 euroa.

    Uskon, että jos hinta pystyy joustamaan, niin pulakin hellittää.

    https://rmk.ee/organisatsioon/kuulutused-1/metsa-ja-puidu-muuk/kuulutused

     

  • Metsuri motokuski

    Ei se aina noin ole. Joillekkin toimijoille niitä apumittoja ei ole rajoitettu. Riippuen ostajasta ja puun menekistä.

    Jos leimikko on hyvälaatuinen, niin kuin pääosin kaikilla on tällä foorumilla, apumittoihin ei paljon ole tarvetta. Silloin jos joudutaan katkontaa muuttamaan käsin niin mitä enemmän apumittoja on, sen parempi. Yleensä apumittoilla katkottuja puita ei paljon synnykään hyvästä leimikosta.

    Jätkä

    Puuki:”Joskus ennen oli kaikilla sahoilla min. lpm 14 cm. Ei ne kaikki sahat ole palaneet.”

    Tosi on, mutta tuo minimiläpimitta oli kuoren alta 16 jalkaisella tai pidemmällä tukilla. Tähän aikaa tuo pituus vastaa noin 49 dm:n pituutta. Siitä kun alettiin lyhentämään tukkia, niin sen piti läes joka jalan lyhennyksellä (ei kaikkien) – vahvistua niin, että se 10 jalkaisella oli oli jo reippaasti yli 20 cm.

    Lyhyet tukkimitat saisivat aikaan oikein käytettynä huomattavan tukkipuumäärän lisääntymisen, kun mennään tukkimetsään, jossa on tapahtunut jossain kehityksen alkutaipaleella esim ranganvaihtoa, tai puu on horjahtanut alustallaan hieman kallelleen. Myös vanha nyrkkisääntö apteeraajalle: ”Laadusta poikki” – antaisi tulokseksi paljon parempia tukkeja ja laadukkaampaa sahatavaraa. Kunnollisessa kolmen tukin männikössä kun pitäisi A-laatu, C-laatu ja B-laatu saada aina eri tukkeihin eroteltua.

    Vaan nykyään eivät konekuskit pysty laatuja erottelemaan.

    Metsuri motokuski

    Jätkä: kyllä pystyy silloin kun sille on tarvetta. Ainakin UPM:llä on täällä laadut tukilla ja niin vain senkin teko motolla onnistuu.

    Jätkä

    Jos yksi pystyy, niin se ”ei kesää tee”. Malli vain näyttää olevan se, että paljon ja laadusta välittämättä.

    Puuki

    UPämmällä on tosiaan tukkien laadut eroteltu eri luokkiin hakkuuta ja  jatkokäyttöä varten.  Varmaan onnistuu tekokin  oikein.   Vaan ei näy edes senttien erona ostohinnoissa.  Vaikka pitäisi näkyä kymppeinä a1 luokan  -laadussa . Eli laatulisän tuoma lisäarvo otetaan kokonaan yhtiön eduksi vaikka kuinka hyvä tukkileimikko olisi kyseessä.   Umpilla oli kyllä viime tarjouskierroksella niin ala-arvonen tarjous ihan hyvästä leimikosta , että ei niillä hinnoilla kauppoja tullut eikä tule tulevaisuudessakaan.

    husse

    Parrua eli alle 15cm läpimittoja, yleensä sopimuksessa on klausuuli että korkeintaan 5%, 10% tai 20% kuitupuun määrästä tehdään parruksi. Ei sillä tienaa kukaan, sahat tai selluyhtiö. Ostajat ei halua, mieluummin kuiduksi kaikki alle 15cm. Metsänomistaja toki tienaisi jos sitä oikeasti hakattaisi.

    Monesti miettinyt, että jos parrua lähtisi asiakseen tekemään, niin paljonko sitä saisikaan. Mahtaisi sopivassa harvennusmännikössä parrua lähteä 60% ja kuitupuupino pienenisi

     

    Puukille, kun tyytymätön umpin tarjoukseen, Niin metsäyhtiöt maksaa tasaista hintaa kaikenlaisille leimikoille. Ääripäiden erot pienet, hyvistä leimikoista ei palkita, vaan nihkeää hintaa ja huonolle leimikolle suhteessa liian hyvä hinta.

    Eli sellaselle ongenvapa ripuliryteikölle maksavat saman puunhinnan kuin hyvästä harvennusmetsästä. Pitäisi rohkeammin maksaa rungon mukaan. Pienelle rungolle pienempi hinta, eli huonoa hintaa rohkeammin huonoon metsään. Sitten palkita metsänomistajat järeästä puusta ja makea hinta namuleimikoille.

    Timppa

    Kyllä sahojen puuhuolto näyttää pelaavan ainakin konsernien toimesta.   Juuri kaksi konsernia hakkasi.  Toinen harvennuksen, toinen päätehakkuun.  Mäntytukit menevät Verson sahalle Hankasalmelle.   Vain sorvikuusi jäi ostajalle.  Kaikki muut kuusitukit vieraille. Yleisvaikutelma oli, että kuljetusmatkoja optimoidaan, joten puu menee lähimmälle tuotantolaitokselle oli sitten oma tai vieras.

    Visakallo

    Hyvin on puu täälläkin tänä vuonna liikkunut. Kolmelle isolle sekä Versolle ovat menneet ja tarkasti ovat kaikki ostajat tukin ottaneet.  Kuitumitan alittavat latvatkin menevät karsittuna rankana energiaksi.

    Jovain

    ”Hinnoissa ei sentinkään eroa tai lisäarvot menevät menevät yhtiön hyväksi”. Tiedä sitten miten on, mutta  bulkkia on mitä yleensä myydään. Tuossa edelläkään  ei kerrota missä määrin maksetaan laadusta tai erikoistuotteista. Yhtiöt käyvät joka tapauksessa keskenään metsänomistajan puilla kauppaa. Missä määrin korjuun kustannus (tilitysmenettely) vaikuttaa siihen, entä logistiikka puukaupassa, kun puut vaihtavat omistajaa joka tapauksessa. Kannattaako käydä puukauppaa, kun se varsinainen puukauppa käydään kaupankäynnin jälkeen? Vaihtoehto on maksaa palvelut laskulla ja myydä puut suoraan yhtiöille.

    Korpituvan Taneli

    Apumitoissa on toki prosenttiraja, kuinka paljon saa tulla.

    Pikkutukissa en ole kyllä kuullutkaan että olisi jotain rajoitusprosentteja. Pikkusaha päinvastoin yrittää minimoida havukuidun määrää. Sanovat että kuitu ei ole heille hyvää bisnestä.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

Esillä 10 vastausta, 71 - 80 (kaikkiaan 461)