Viime viikon torstaina sain kolme osumaa maa-ampiaispesästä reisiin. Olen voimakkaasti herkistynyt niille. Tuli siis poislähtö työmaalta, kyypakkaus huiviin ja terkkariin. Ja kylmäkääreitä. Seuraavan pv taas raivaamassa, ok. Ennen olen saanut yhden *varoitus*piston kerrallaan. Herkistymään aloin vasta muutaman vuoden ja piston jälkeen mh-työt aloitettuani.

Sain vahvaa kortisonia, vahvaa salvaa, lisäksi minulla oli antibioottikuuri menossa, koska paarmat olivat syöneet aiemmin eivätkä  puremat ei parantuneet vaan tulehtui ja laaja ihoalue tuvoksissa.

Eilen torstaina astuin ilmeisesti maapesään seurauksella 7 pistoa. Kamat siihen, terkkariin sekä kotiin. Ensiapuna taas kyypakkaus sekä kylmät kääreet. Eli märkä pyyhe kääritään pakastimessa olleisiin kylmävaraajiin ja sidon pistokohtien päälle ja suht tiukka–kylmä-koho-kompressio. Näin pidän 15-24h. Välillä ilmakylpyä ja kortsisonivoidetta.

Lääkäriin lähdin eilen iltapv. sitten, kun turvotukset paheni ja pikkurillin rystyseen tullut pisto turvotti em. toimista välittämättä koko käden. Toisen reiden sisäosassa lisäksi pari pistokohtaa lähes vereslihalla voimakkaan turvotuksena takia, vaikka oli ns. jäissä tunteja. Mustelman kaikki värit mustasta purppuraan ja reunoilla laaja-alainen possunpunainen turvotus.

Epipen mulla on kulkenut mukana jo vuosia. Ei ole käynyt hengitykseen vielä ampiaiset. Epipeniä en siis ole käyttänyt vielä koskaan.

Lääkäri laittoi uusiksi vuosia vanhat allergialääkitykset ja uusi kortisonit. Sain mm. vanhan koulukunnan Atarax.ia, allergialääke, jossa kolmio. (ooh!)  Se siitä seuraavasta, eli nyt perjantain), työpv.stä. Autoa en siis aja pariin pv.n  kun tuo Atarax on järjettömän vahva, tehokas kyllä ja vie unille helposti! (univajetta täs on päässytkin syntymään helteiden takia).

Hirvikärpäsistä saan märkiviä rupia. Onnex hirvikärpäsiä on ollut vähemmän viime vuosia ja  / tai olen ollut työalueilla, joissa ei talvilaidunna hirviä ja muutenkin vähemmän niitä.

Nyt, mitä olen haastellut ihmisten kanssa, usemapi on saanut ampparinpiston töissä tai ihan arjessa, kaupungillakin ollessa.

Ampiaiseen voi allergisoitua pikkuhiljaa vuosien saatossa tai olla altistumatta. Mulla on käynyt huono säkä geenien kanssa, kun kaikki purevat ja pistävät aiheuttaa kanssaihmisiä isommat oireet.

Taisi mennä kolme vuotta, kun en saanut ampparinpistoa (sateiset, viileät kesät? tai hyvä tuuri). Siedätyshoitoon lähden, heti kun asiat selkiää. Ampaisen siedätyshoito kestää 5 (viisi) ! vuotta mutta siedätys kuulemma tehoaa jo pitkin hoitoa.

Millaisia kokemuksia *luonnon vastahyökkäyksistä, verenhimoisista  paarmoista, hyttysistä, mäkäristä, amppareista, hirvikärpäsistä tms teillä on?

Mäkäkäiset, polttiaiset: Moni tuttavani, jotka ei ole allergisia millekään, ovat tänä kesänä saaneet järjettömiä puremapaukamia. Itselläni–ei kannattane sanoakaan, nilkat ja pohkeet on aivan tikattuja niistä- uimarannalla saanut osumaa. Uimarannalla katse kiinnittyi ihmisiin, kaikenikäisiin, joilla niinikään aiwan syödyt jalat ja laspilla kunnon rupiset kintut.

Offia ja Autan sprytä kuluu sekä tuoksuttomina, että hajullisina. Amppareihin ja paarmooihin karkoitteet ei tosin toimi, amppareita taitaa vaan yllyttää ne tuoksut =D