Näin kesän lopulla ampiaisten kuningattaret alkavat etsiä talvehtimispaikkoja, missä voivat viettää talven horroksessa.

Siitäkö johtunee, että lupiinikasvustoa raivausahalla raivatessa yksittäisiä ampiaisia pyöriskeli ympärillä ja yritti tulla jopa aivan suuhun! Pesistä ei ollut kyse.

Halkosirkkeli on myös kone joka käydessään kiinnostaa ampiaisia.

Kalanperkaajalle ampiainen on myöskin tuttu kaveri.

Kipeimmän pistoksen sain kerran syyskesällä ollessani syömässä mustaherukoita suoraan pensaasta. Siinä marjoja ottaessani sattui ampiainen olemaan samassa tertussa ja jäi puristuksiin peukalon ja etusormen väliin . Ehti pistää pari kertaa nivelen kohdalle ja kun katsoin sormeani, näin kuinka myrkkyrauhaspussi oli jäänyt piikin mukana sormeen kiinni. Ja tietysti pumppasi koko ajan lisää ainetta pistokohtaan ennenkuin älysin pyyhkäistä sen pois. Turvotus ja kipu kesti tavallista pidempään.

Ampiaisista ja muista pistäjistä on Juhani Itämies ja F-kustannus julkaissut v. 2008 kirjan : ”PAARMAN PUREMAA Tietoa ja tarinaa kesän pistäjistä”.

Teksti on varsin hauskasti kerrottua, mukavaa lukemista vaikka seuaavaa kesää odotellessa. Humoristinen piirroskuvitus.

Esim punkeista mm:”Tässäpä olisi oiva tilaisuus kohentaa lomatressin aikana rakoilevaa parisuhdetta. Ei muuta kuin illalla vaateet pois ja kumppanin ihoa tutkimaan. Erityisesti alueet, joihin ei itse näe, kannattaa käydä läpikotaisin ja antaumuksella läpi. Kun tämä tehdään riittävällä paneutumisella,voidaan olla varmoja,että näitä lätysköjä ei iholle jää. Hyvässä lykyssä tämä apinamainen toverin syynäys voi johtaa monenlaiseen kesäiseen iloon.”