Nuo teränkunnostusohjeet ovat jokaisessa kunnollisen terä kotelossa selvällä Suomen kielellä kuvien kera. Ammattitaitoisen lisäys olisi mielestäni 6,3 millin viila, (+silmälasit) Viilanohjain/ haritusrauta – ja sen käyttö. Oikealla harituksella tekee jo ihmeitä leikkuunopeuteen.

Ei niitä uusia paljoa terävämmäksi jälkeenpäin saa mutta kaikkia ottoja, kulmia haroja sun muita voi säädellä sen mukaan kuinka suuren ohjelmanumeron haluaa asiasta tehdä. Yksi tapaus väitti teroitelleensä teräketjua kaksi päivää. Meni kyllä parhaiten mitä olen ketjun nähneen menevän mutta mikä noissa leikeissä on ns. hyötysuhde? Hetken päästä on yhtä tylsä kuin muutkin.

Metsuri motokuski:”Olen uskonut että se johtuu laudan lämpenemisestä sahatessa.

-Olet kyllä ”hajulla”. Kun sahataan, TERÄ lämpiää enemmän tai vähemmän. Ihan hammaskehän vierestä terä hieman hankaa ohjureihin ja ohjurien ja terän väliin menee puunpölyä, joka vie toleranssin ihan nollille.

Jäätyneen tuoreen puun aikana terän hampaat uppoavat puuhun, josta ensin on kerros tuoretta – jäistä pintapuuta, purut lähtevät hampaan mukana ja tulee kuollut , kuiva sydänpuu. Jos puru pursuaa terän sivuille, se takertuu tuohon sydänpuuhun ja terän sivut liippaavat sen aivan sileäksi ”laastipinnaksi”.

Taitavat terän kunnostajat tekevät hienoa työtä muotoilemalla hammaspohjan niin, että puru kulkee kevyesti täyttämään koko hammasvälin ilman pursuamista. Talvella hampaisiin muotoillaan myös lastunmurtajia, jotka tekevät teoriassa purusta parempaa.

Vastoin ikivanhoja käsityksiä hampaat pyritään hiomaan sellaisiksi, että purutilaan syntyy kouru, joka pitää purut terän suojassa. Se saadaan aikaiseksi pienikokoisella hiomalaikalla, jonka täytyy olla justiinsa keskellä terän pituussuuntaan poikittain. se kalvaa aavistuksen verran kourumaisen pinnan hammasväliin.

Raivaussahan terän kanssa ei aleta kikkailemaan tuollaisten kanssa. arto on ihan samaa mieltä kuin minäkin tuosta terän kapeammaksi viilaamisesta. Kaveri veti-ja työnsi yhtä hammasta yli kolmekymmentä kertaa ohentaen ja pudottaen viilaa oikeaan korkeuteen. Se olisi onnistunut ihan yhtä hyvin vain pelkästään viilaamalla ja SYÖTTÄMÄLLÄ viilaa alaspäin (Ei painamalla)

Viilan oikea korkeus hampaan särmän yläpuolelle on (merkitty teräpakkaukseen) – n. puoli mm. Ei missään tapauksessa yli 1 mm.

Samaan leikkuu tehoon tai parempaan pääsee  ja terä pysyy pitempään leikkaavana Arton vinkillä, eli tekemällä vaikka Bahcon terästä kaksoishampainen. Alku viilauksen menee hieman aikaa, mutta kun terä on valmis, teroitus on nopeaa. Itse olen tasoittanut ylemmän kourun rösöt aluksi pienellä lattaviilalla ja tehnyt alemman hampaan normaalisti pyöröviilalla. Päivän sahaa teroittamatta, usein tulee kuitenkin parikertaa päivässä teroitettua ja terä on valtavan hyvä kokoajan.

Ainut terä, mitä ei ole uutena tarvinnut harittaa ja teroittaa on ollut Strand, tosin ei valtavaa kokemusta eri teristä. Strandin kanssa tuo haukannokka ja liian ottava teräkulma tulee vähitellen poistettua ja terän hallinta paranee. Ohuita teriä joutuu harittamaan tiuhemmin.