Se risteytyminen on asia, josta ei oikein metsätutkimuksen kehitysmaa Suomessa tunnu löytyvän tietoa. Toisaalta sekä hieskoivussa että rauduskoivussa on niin suurta luontaista vaihtelua ulkomuodossa, että joskus pitää hyvin tarkkaan katsoa kumpi tämä onkaan.

Aliskasvuston huomioiminen saadaan mototyönä tehtyä jopa paremmin    kuin metsurityönä. Ja kustannuksiltaan motolla tehty työ on halvempaa verrattuna metsurityöhön.

Ammattitaitoinen ja vanerinlaatuun perehtynyt metsuri saa paremman tukkiprosentin  tarkemmalla apteerauksella, oksakiehkurat, mutkat ja pituusmittojen tarkempi hyväksikäyttö. yleensä ero on n. 15-20 %

Minulla on parin hehtaarin päätehakkuusen menossa oleva koivikko. Sen  juurella on tiheä (?) maksimissaan noin 4 m kuusikko, jota olen joutessani silloin tällöin harvennellut, tarkoituksella antaa taimille hieman elintilöaa. Mietiskelen voisinko koivun hakkuusta säästyä joitain kuusikosta.

Kuinkahan paljon mototyö hidastuisi, jos kaadettavat koivut karsisi ensin pystyyn? Toisin sanoen minimoisi oksaisen kuusenrungon liikuttelun vaakasuorassa, Minkälaisia arvioita voisi esittää työtuloksesta koivikon hakkaamisesta kyseisellä tavalla verrattuna normaaliin menetelmään? Onko jollakin käytännön kokemuksia?

Toisaalta miten arvelettu kuusettuneen koivikon aluskuusikon vaurioiden eroavan kyseisellä menetelmällä? Onko jollakin kokemuksia on kyseisen työjärjestyksen tuloksista verrattuna tavanomaisiin menetelmiin?

Miten vuodenaika tai lumisuus vaikuttaisi tulokseen? Entä kuusikon suuruuden vaikutus tuloksiin? Muuta huomioitavaa?

Hieskoivu saattaa olla jopa rauduskoivua parempilaatuista siinä mielessä, että se on yleensä suorasyisempää. Tämä on helppo havaita puita pilkkoessa ja ristikkoa pinon päähän latoessa.

Hieskoivukin kasvaa vaneripuun mittoihin, mutta ei toki yhtä nopeasti ja isoksi, kuin rauduskoivu.

Arvelen, että raudus- ja hieskoivun risteymiä esiintyy paljon. Lehden muoto on äärimmillään aivan erilainen, kuten palstan väki yleisesti tietänee. Näiden välillä on paljon eriasteisia välimuotoja, jolloin lajinmääritys on vaikeaa. Samoin kaarnoittuminen, hartsinystyrät, latvuksen muoto, lehdistön värisävy ja oksiston tiheys sekä puun kasvu erilaisilla kasvupaikoilla sijoittuu ääripäiden väliin.

Mahtaako nämä mahdolliset risteymät sitten olla lisääntymiskykyisiä?  Mahdollisesti kyllä, mutta koska puhdas raudus menestyy kivennäismailla selvästi paremmin ja hies suomailla, aidot muodot säilyvät. Muutoinhan lajit olisivat jo sekoittuneet keskenään. Tämä on spekulaatiota, mutta satoja tuhansia koivuja taimikonhoitopalstoilla silmäilleenä olen miettinyt asiaa paljon.

Uudehkolla metsänomistajalla pitää olla pitkä varsi oksasahassa tai pylväskengät, jotta karsinta-hanke onnistuisi. Viime viikolla hakattiin noin kolmemetrisen kuusikon päältä 25-metrinen koivikko koneella. Hakkuun alkua olin seuraamassa ja näytti onnistuvan tyydyttävästi. Lopputulos selviää kokonaisuudessaan konsa paikalle taas pääsen ja hangen alla on jonkin verran vielä pientä tainta. Pitää kuitenkin varautua täydentämään aukkopaikkoja. Jo puukasat vaativat aikamoisen tilan ja syntyvät ajouran varteen silloin, kun oksat karsitaan uralle. Puomin alle puitaesaa oksakasa taas tulee palstan puolelle ja peittää taimet alleen. Kuski näytti vahtelevan tekniikkaa tilanteen mukaan.

Tukkimiehentäistähän ei ole suurta vaaraa muokkaamattomaan maahan istutetuille taimille, kun havupuukantoja ei juuri ole. Särkyneet taimet pitää raivata tietysti pois ja taimikko muutaman vuoden päästä lopulliseen kasvatustiheyteen.

Maksimissaan tuuman verran kovaa lahoa koivun kaatoleikkauksissa näkyi (ei vaikuta apteeraukseen), eli hyvä aika päätehakkuulle. Ikää arviolta 55 vuotta ja paksuutta noin 32 cm. Oksisto vielä hienoa, puut näytti juoksevan kourassa hyvin ja rungot karsiutui kerta-ajolla.

Taimikolle, työn tuottavuudelle ja tukkiprosentille paksuoksaisuus tekee hallaa. Kun puita joutuu ajamaan kourassa edestakaisin, rassaa pitkät ja paksut oksat taimia lakoon, aikaa tuhraantuu ja oksaisuuden takia vaneritukin laatu ei täyty. Tukkiprosentti selviää aikanaan mittaustodistuksesta, mutta odotan sen olevan noin 70 %.

Paras hetki alikasvoskuusikon vapauttamiselle olisi ehkä metrin pituusvaihe, mutta koska valtapuuston paras arvokasvu voi olla käynnissä ja taimikko harvoin on pituudeltaan tasaista, hyväkasvuisena se tässäkin venyi pidemmäksi. Tässä mielessä koivikon ensiharvennuksessa alikasvostaimikkoa ei välttämättä ole vielä järkevä vaalia. Metrinen taimikko parhaimmillaan voi jäädä hangen alle ja säilyy ehjänä myös koneen mahan alla. Kohdatessaan kaadettavan puun taipuu, muttei mene rikki. Kevättalven plussakeliä pidetään parhaimpana hetkenä näille savotoille, mutta myös loppukesä on otollista aikaa, kuten MaalaisSeppo perusteluineen esitti. Kovilla pakkasilla latvoja katkeilee herkästi, alkukesästä kuori on irti, latvakasvain puutumaton eli pehmeä, kuten myös lumien sulamisen jäljiltä märkä maaperä.

Alikasvoksen laadussa en näe riskejä. Mistä lahoa olisi tullut ja jos olisi, asia selviää raivuulla ja suunnitelmaa on vara muuttaa. Jos joku pienen kolhun saanut puu pystyyn pitääkin jättää, kuorivauriosta seuraa todennäköisesti verinahakka tms, ei tyvilaho. Tartunta on kuitenkin epätodennäköinen, haava yhtä aikaa kuivuu kevätahavassa ulkoapäin nopeasti ja pihkoittuu sisältäpäin. Menee vielä kuukausi, kunnes itiöitä ilmaan ilmaantuu.

Edit: Uusi metsänomistaja siis tarkoitti, että koivut pystykarsisi motolla. Se ei taida nykykoneilla onnistua, kun puomi on rakennettu niin, ettei sillä kovin ylös yllä, konetyypistä riippuen ehkä noin neljään metriin.

Niille, jotka pohtivat, voiko raudus- ja hieskoivu risteytyä keskenään: Eivät yleensä koska rauduksella ja hieksellä on eri kromosomimäärä ja erityinen risteytymisenestomekanismi.

Tämmöstä faktaa löytyi vanhasta viherpihalehden (v.2006) koivuista kertovasta artikkelista. Jos jollain on uudempaa tietoa asiasta niin korjatkaa.