Paras koivuviilu tulee koivun tyvestä, jossa ei ole esim ruskotäpläkärpäsen pilkkuja. Niitä ei yleensä ole Hieskoivussa, josta siis saa puhdasta koivuviilua vanerin pintakerrokseen ja puusepän koivu-huonekaluihin.

Hies kasvaa hyvin isoksikin, ei toki samalla nopeudella kuin parhaat raudukset, mutta voittaa yleensä havupuun kasvunopeudessa. olemme kaataneet hieskoivuja, joiden D 1,3 on ollut 60 cm luokkaa.

Kyllä hies hyvällä pohjalla kasvaa ihan hyvin ja tuottaa puuta siinä kuin muutkin lajit. Pohjanmaalla vain koivuviha on aiheuttanut sen, että kaikki parhaat hieskoivutkin on pieksetty maahan, vaikka maaperä on täysin sopiva vain hiekselle.

Pohjanmaan KEPU:-laisisännät eivät ole muutenkaan puuntuottamisesta ”kärryillä”

Koivikot ovat yleensä peltoon istutettuja tai muuten aukkoon siemensyntyisiä tai istutettuja koivikoita, joiden alle kuusikko taimettuu. Kuusen alikasvokset ovat yleensä säästettäviä ja hyvin kehittyviä, joiden päältä koivun (ylispuiden) korjuu motolla onnistuu hyvin. Näin keväällä tähän aikaan on paras korjuun aika, säästettävät kuuset ovat sulat ei jäässä ja alusta on lumen ja roudan suojaama.

Viljelyn säästö on jopa tuhansia euroja ja saavutettu etu jopa kymmeniä vuosia, mitä tulee kuusikon kehitysvaiheeseen ja puumäärään. Tietysti manu, mutta mikä se muukaan voi olla kuin moto korjuussa, jolla voi ohjailla ja nostella puita ja valmista syntyy siinä kuin muussakin hakkuussa, eikä kustannuksissa ja hakkuutavassa ole suurtakaan eroa.

Metsänhoito kannattaa suunnata säästettävälle kuusikolle ja on hyväkin vaihtoehto perinteiselle alikasvoksen raivuulle ja varsinainen säästettävän kuusikon siistimistoimien aika on hakkuun jälkeen.

Kyllä hieskoivikkoon huolellisella hoidolla tukkeja saa jonkun verran. Nuorena tiheässä hetki ja sen jälkeen tiheään jatkuvaa laatuharvennusta. Liian harvassa haaroo ja mutkii kovasti. Hieskoivu kun menettää kerran latvuksensa ja kasvukykynsä sen toipumiskyky on olematon. Lopulliseen harvuuteen huomattavasti nuorempana kuin raudus. Hieskoivun jalostus on mielestäni laiminlyöty. Joskus harvennuksilla tulee vastaan erittäin hyväkasvuisia ja runkomuodoltaan hyviä hieskoivutukkeja. Sitä ajattelee, että jos kaikki metsän koivut olisivat samaa perimää niin olisi tukkia kovastikin.

Mistä noita mielikuvitustarinoita hieskoivutukeista riittää, olen jokusen  vuoden ajan laittanut kaikki koivutukit laadusta riippumatta kuitupinoon. Kun tukkien kanssa pelaamisesta ei ole mitään taloudellista tulosta. Ylispuukoivikosta löytyisi laadukasta tukki hehtaarilta pari kiintoa.

Oppilaitoksen sahaustoiminta oli minun vastuualuettani. Opetutoiminnassa ei päätarkoitus ole valtavan tuotemäärän tuottaminen, vaan oppiminen.

Sahauksessa tuli niin vähän sahatavaraa, että varsinaisia eriä ei pystynyt toimittamaan. Meille kuitenkin avautui väylä tuottaa puusepänlaatua oman konsernin konepuuseppien ja hieman myös rakennusosaton tarpeisiin.

Koivua tuppeensahattuna 50 mottia vuodessa ja Mäntyä saman verran, se tosin särmättynä, mutta myös leveänä.

Koivuviha oli purrut aikoinaan ja sen seurauksena oppilaitoksen opetusmetsissä oli sekapuuna koivua – etupäässä hieskoivua. Järeää! Puusepät ottivat sahatavaraa n 2 m – 6 m:n pituuksille. Järeimmät piti katkaista, koska nuoret puuseppäoppilaat eivät jaksaneet niitä käsitellä.

Mäntynä sahasimme lähinnä tyvilumppeja, joissa oli vika, jonka takia ei saatu minimipituista tukkia. Kyllä tuli upeaa sahatavaraa. Hieskoivut olivat järeitä, oksattomia tyvitukkeja, yleisin pituus oli 6m. Latvaläpimitta aina yli 23 cm. Ei ollut ruskotäpläkärpäsen jälkiä.

Kyllä joukossa oli myös rauduksia, eikä sekametsässä kasvaneissa ollut niissäkään täpliä.

Männylle laskimme kantohinnaksi saman, minkä yhtiö maksoi kuidusta. Koivutukeille kantohinnaksi laskimme satasen. Myyntihinta sahatavarana oli 300 € kuutio + ALV.