A.Jalkasen kanssa olen tässä asiassa hiukan eri linjoilla. On selvää, että tilanne, jossa kuitupuukokoisen kuusikon päällä on selvästi isompi koivikko, on metsänhoidollisesti ja erityisesti korjuuteknisesti haastava. Jos nyt kuitenkin täystiheän koivikon ensiharvennusvaiheeseen mennessä on syntynyt koivua selvästi nuorempi alikasvos (koivikko 14 metristä ja kuusikko kaksimetristä) ja isäntä joko välinpitämättömyyttään (ei ennakkoraivaa), nuukuuttaan (hoitaa hyväkasvuista alikasvosta) tai ahneuttaan (kasvattaa kahta metsikköä päällekkäin saadakseen paremman tilin), kuusikko on todennäköisesti kuitupuukokoista, kun koivikko varttuu tukkipuumetsiköksi. Koivun solakan runkomuodon ja havupuuta korkeamman tukkipuun minimilatvaläpimitan myötä puutavaralajisiirtymä tukkirajan noustessa rungolla on tässä vaiheessa kova. Pitäisikö siis nyt vaihtaa pääpuulajia ja parhaassa arvokasvuvaiheessa oleva (viljely)koivikko nyt kiireesti hakata kuusikon päältä pois?! Vai hylätä ajatus kuusten kasvatuksesta tukkipuiksi ja hakata pois?

Itselle sattui muutama vuosi sitten tapaus, jossa toimittiin jälkimmäisen kaavan mukaan. Kuskin kanssa oli edellisenä päivänä puhetta erikoishakkuusta, jossa koivikon alaista kuusikkoa säästetään ja sovittiin, että tulen seuraavana aamuna paikalle ja katsotaan tilanne läpi. Kun aamukahdeksalta menin metsään, kuuset oli hakattu ja väljässä asennossa olleeseen päävaltapuustoon tuskin koskettukaan. Joku informaatiokatkos siinä kai kävi ja opin se, että tämmöiset jutut on kirjattava kauppakirjaan sekä korjuuohjeeseen. Tosin sekään ei auta, jos kuskit eivät niitä lue. Puolivalmis tukkinäreikkö olisi ollut alla ja lahoa ei yhtään sielläkään. Se nimittäin oli helppo todeta, kun ne 2000 kpl/ha pientä kuitupuupölliä oli maastossa levällään (onneksi ei ollut kuin alle puolen hehtaarin kuvio). Päällimmäisenä ajatuksena ei kuitenkaan ollut riemu alikasvoskuusikon erinomaisesta terveydentilasta silloin.

Eri-ikäiskasvatukseenhan tämmöiset metsiköt olisivat hyvä lähtökohta, kun kaavamaisuuteen ei ole tarvetta, päin vastoin: otetaan osa koivuista pois ja särkyköön osa kuusista: kuusikko menee ehkä harvahkoksi, mutta aukkopaikkoihin syntyy ajanoloon taimia. Kun viimeiset koivut hakataan, syntyy taas aukkoja, mutta se on tärkeää nuorennoksen syntymistä ajatellen.

Asiasta toiseen, olen pitänyt näillä kohteilla näkemäraivausta tärkeänä: poistettavien puiden ympäriltä alikasvos puolen metrin – metrin säteeltä nurin, jotta raipat eivät ole teräketjun välissä ja kehityskelvotonta kuusta pois, jotta näkyvyys yleisesti paranee. Nyt jäi kuitenkin sekä ylispuuhakkuulla että väljennushakkuulla tekemättä – kun muiden töiden puolesta olisi ollut aikaa, satoi räntää ja toisekseen kyllähän nuokin oli aikanaan jo käyty kerran läpi, totesin palstalle päästyäni. Olin vähän harmissani asiasta kuskeille, mutta näille tekijämiehille asia ei ollutkaan ongelma. Siististi oli järeitä koivuja otettu sellaistenkin taimien kupeelta, jotka oli tarkoitus raivata nurin.

Vaan se häiritsi pikkuisen, että kun yhteensä kolme kaveria oli hakkuukoneen puikoissa, ja kaikkien kanssa olin puheikkain, muistuttaen erikoishakkuista, ylispuunpoisto oli kaikille ”niin se avohakkuu”. ”Ei, vaan ylispuuhakkuu: kuusialikasvos olisi tarkoitus säästää ja se on kirjattu kauppaehtoihin”. Ajattelu tuntuu olevan kovin kaavamaista tässä suhteessa.

Kun erikoishakkuu on hitaampaa tehdä, niin korjuuporukalla pitäisi tämä olla mielessä mielestäni myös sen takia, että korjuutyön hinnoitteluperusteiden olisi erottava avohakkuusta ainakin minun oikeustajun mukaan. Itse olen valmis tinkimään puun hinnassa, jos säästän 1500 euroa taimikonperustamiskustannuksissa ja 10 vuotta ajassa. Lisäksi mahdolliset mökkinaapurit, kylän väki, ehkä osa metsästäjistä jne. pysyvät paremmin tyytyväisinä, maa ei käy autioksi ja tyhjäksi.

Alikasvoskuusista on se hyöty, että niistä saa sopivasti aidan tolppia uuden koivu taimikon ympärille.

Burlin linjoilla ehdottomasti! Oli kuin minun ajatuksiani suoraan hänen kirjoittamanaan. Kyllä minullekkin ainakin työselosteen mukaan avohakkuuta oli tehty vaikka työn laatu oli kyllä molempien kuljettajien tiedossa. Itse metsänkäyttöilmoituksen muotoa en tunne koska en sitä itse tehnyt. Se kuuluu kauppasuhteen luonnollisiin etuihin.

Voi Toloppa kun minä en ala sellaista tressata jota minun ei tartte. Eikä tarvii sinunkaan kun otat palvelusta sen irti mitä sinulle tarjotaan. Minulla on tehty aiemminkin avohakkuita joissa kasvaa nyt säästynyt luontainen alikasvos eikä siitä ketään mitään kitise. Jos tulee katsanto ja siellä kasvaa metsä on varmasti tarkastajalla hiukan päänraapimista mutta ei minulla.

Kysymys oli korjuun ostopalvelusta hankintakaupassa ja toivon mukaan myös pystykaupassa. Ovat merkittävä vähennysoikeus metsänomistajalle ja alvin osalta palautus myös pystykaupassa, jos toteutuu.

Veroton työn osuus on vähäinen, sanoisin melkein merkityksetön, jolla metsänomistajia opetetaan tukien tapaan käyttäytymään pienillä etuuksilla.