Kun vain kuljettaja osaa ja tahtoo. Ilmeisesti osaa mutta ei tahdo. Onhan se ikävää haastaa itseään kun on hiukan myöhemmällä iällä moton puikoihin pompannut mutta olisihan tuo työn haaste joskus aina kaikillekkin hyväksi ikään katsomatta. Arvostaisi sitten taas niitä mukaviakin hommia paremmin kun välillä pitää vähän reuhtoa.

Kuvasarjan mukaisen metsän käsittey olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten. Onko kyseessä ollut ”Verhopuusto”, jonka tarkoitus on käytännöss’ aona suojata kuusentapikkoa hallalta. Lähtätilanteen mukaista ryteikköä ei voi kunniakkaasti hakata MOTO:lla , jälki on parhaassa tapauksessa viimeisen kuvan mukainen.

Hieskoivun täsi-ikäisyys tulee vastaan jo nelikymppisenä, ja jos maaperä on routivaa tyyppiä, alkaa koivun persauksen repeämään ja laho valtaa tyven. Kuitenkin on jo sata vuotta opetettu, että verhopuusto poistetaan, kun aliskasvos on päässyt hallarajan yli.

Kun tilann kuitenkin on päässyt ykköskuvan mukaiseksi, niin ylispuukoivut olisi pitänyt poistaa MANU-hakkuuna ja kaataa rungot niin, että okasinen latvus tömähtää ajouralle. Tollo ajamaan pitkäpuomisella metsäkoneella, niin pöllit tulevat palstalta nätisti.

Moto soveltuu hunosti ylispuuhakuuseen ja siksi olen tehnyt sitä moottorisahalla ja metsäkärryllä, rungon voi kaataa parinkymmenen metrin päästä uralle päin ja karsia siinä. Senjälkeen vedetään kuormaajalla kärryn viereen, katkotaan ja nostetaan ajoneuvoon, pari kuormaa tekee helposti päivässä. Pahin virhe tietenkin on tehty jo silloin kun ylispuita on jäänyt liikaa ja ne ovat päässet liian isoiksi. Tuottavin koivu on se, jonka on raivaussahalla poistanut

Haluaisnpa nähdä sen kun Jeessi istuu ohjaamossa, ottaa kaksikymmentä metriä pitkän koivun ajourien puolivälistä (n 10 metrin päätä) ja kaataa sen niin, että latvus tulee ajouralle.

Sekin on – että isoa, leveäoksaista koivua vedetään ”vastakarvaan” aikamoinen kuusentaimien lahmaaminen. Tosin Harvainvallassa ei ole tyvilaho minkäänlainen riesa – ainakaan Jeessin metsässä – Mutta tuolla menetelmällä se perikunnan metsänhoitajalle on.

Jesselle toteaisin ,että ylispuuhommiin voisi löytyä mielenkiintoa ,jos korjuusta maksettaisiin kasvaneen työmäärän edellyttämä käypä korvaus. Kun ei makseta , yritetään tehdä homma niin ,että kannattaa. Kikkailuihin ei ole aikaa eikä varaa. Puu teriin ja mahdollisimman nopeasti karsittuna ajokelpoiseen kasaan. Jos halutaan parempaa palvelua ,se vaikuttaa työn hintaan. Ylispuuhommat ovat lähes järjestään tappiollista toimintaa.

Mitä kuviin tulee , kaadoin ylispuukoivut koneesta poispäin tilavimpaan mahdolliseen aukkoon puiden välissä , ja puin useita runkoja siirtelykaatona samaan kasaan puomin alle. Koko puunkäsittelylinjaan oli suora näköyhteys ,jolloin oli mahdollista välttää pystyyn jäävien runkojen vaurioituminen. Kun runkoja vedellään sivusuunnassa , synty katvealueilla helposti runkovaurioita jääviin puihin.

Oma lukunsa on ylispuusavotat kaksivuorotyössä pimeään aikaan. Tuolloin joutuu kaatelemaan runkoja summamutikassa ,jonka surauksena jälki voi olla lähes mitä sattuu. Ajouralta ja koneesta poispäin kaatamalla ja puomin alle karsimalla ja kasaamalla selvitään pienemmillä vaurioilla pimeässäkin.

Olen kertonut ylispuiden korjuuongelmista siksi , että metsänomistaja tunnistaisi ylispuumenetelmän riskit. Korjuu on epätaloudellista eikä korjuuvaurioilta voi välttyä. Metsänomistaja katselee kuitenkin hakkuun tuloksia lopun elämäänsä ja kestää seuraukset. On siis hyvä tietää eri toimintamallien uhkat ja mahdollisuudet.

PS. Leimikolta ,jolta kuvat ovat ,tein runsaat 1500m3 pelkkää koivukuitua.