Sanotaan nyt, että jos akut ovat sen kokoiset, että esim kahden isimman akun varaus riittää täyden päivän sahailuun, niin hyvin voi kolmella akulla tehdä vaikka urakkatahdilla täysiä päiviä.

Mielestäni patteriin pitää jäädä työpäivän päättyessä vielä virtaa, jopa niin, että ne kaksi kiikutetaan kotiin lataukseen ja kolmas – jo aloitettu, jää sahan kanssa metsään. Vähä niinkuin parkettilattian teossa.

Toisinsanoin ovat vielä hyvin leluja töitä tekemään. Kyllä akulla pitäisi sahata vähintään sen mitä polttomoottorilla tankillisella isoakin puuta. Sittenkin jos pitää viisikin akkua kantaa metsään päivittäin ja iltaisin latailla niitä menee enemmän kuin säätämisen puolelle.

Nyt olisi ”Cullopin!” Hybridisahan aika. Sellainenhan oli esittelyssä aikanaan – Evolla  joskus v. 1970. Koneessa oli akku, jonka varausta piti yllä vauhtipyörän sisäpuolella oleva generaattori, joka toimi myös käynnistinmoottorina. Sen ajan akut olivat sitä luokkaa, että niissä ei varauskyky oikein pitkiin käynnistys starttauksiin antanut mahdollisuuksia, mutta siltä varalta oli tietenkin narukäynnistin.

Nykyään olisi mielenkiintoista nähdä, minkälainen puunpurija tulisi, kun sähkö – ja mäntämoottori pyörittäisi isoissa puissa täydellä teholla, mutta pienissä risuissa vain sähkö tekisi työt.

Polttomoottorin korvaavia akkusahoja ei tule koskaan. Jos vie metsään mukanaan 5l bensiiniä siinä on 50kwh energiaa. Energiasisällöltään vastaava akku painaa 500kg. Yhtälö on ratkaisematon. Ei noihin akkusahoihin kannata rahojaan tuhlata.

Pakokaasupäästöt vähenee myös.  Sinisen savun hengittäminen ei ole kellekään terveellistä.   Tosin sillä saa kesällä raivatessa itikat loitolle.