Täällä muutamat tyypit kehuu kovilla hinnoilla ja saannolla, mutta sujuvasti kiertelevät ja kaartelevat se mitä ne on. Laani kuvatkin on otettu just kun rekka on käynyt siellä?

Näkemäraivaus ei ole konetyön kannalta riittävä toimenpide. Toki voidaan ilmoittaa ,että alue on raivattu ,mutta hyöty jää monta kertaa kyseenalaiseksi. Olisi mielenkiintoista saada tietoa siitä ,monenko näkemäraivatun kohteen korjuu on epäonnistunut.  Veikkaan ,että monen . Yhtiön metsiä käsiteltäessä todettiin korjuuesimiesten kanssa yksimielisesti , että näkemäraivaus ei vastaa tarkoitustaan. Rahaa poltetaan joutavaan. Korjuu nopeutui , ajourat ja kokoojaurat osuivat paremmin kohdalleen , ajourien väli pysyi säädösten puitteissa eikä puuvalinnoissa esiintynyt huomautettavaa siellä ,missä siirryttiin totaaliraivaukseen ja luovuttiin näkemäraivauksesta. Mutta jos haluaa välttämättä tietää ,miltä tuntuu ,kun pissaa housuunsa, voi tyytyä näkemäraivaukseen.

Moton puomin pitää ylettyä yli 10 metriin ,jotta palstan saa harvennettua tasaisesti poikkeamatta uralta. Urien ”valuminen ” liian lähelle toista johtuu usein juuri liiasta peitteisyydestä. Edellisen uran pöllikasat toimivat hyvin ohjureina ,mutta peitteiyys heikentää näkyvyyttä niihin ratkaisevasti.

Tiedän myös ,mitä kokopuukorjuu on . Olen tehnyt sitäkin hommaa päätoimisesti kolme vuotta ja osa-aikaisesti muulloinkin. Näkyvyysongelmat raivaamattomilla työmailla olivat konkreettinen ongelma. Kokonaisuuden hahmottaminen ja ajourien suuntaus ja sijoittaminen oli täyttä lottoa ,kun näkyvyyttä oli vain muutama metri . Rapakon tai väistettävän kiven näki vasta ,kun oli myöhäistä. Seurauksena kiertämisestä aiheutuva ”vähän” leveämpi ajoura tai ura kokonaan toiseen paikkaan. Sitten onkin uraa vierivieressä ja metsänomistaja tykkää…

Ennakkoraivaukselta voi välttyä lähes aina ihan täysin, kun tekee taimiko perkaus ja -harvennustyön oikeaan aikaan. Sellaiseen metsään ei tarvitse tehdä energiapuuhakkuuta, vaan ensiharvennuksen, jossa on mukava kertymä ja josta ostaja pystyisi maksamaan paremman hinnan kuin keppisavotasta.

Ei se, että saadaan iso risukasa metsästä tienvarteen, paljoakaan myyjää ilahduta, kun kunnon ainespuupinot, vaikka hieman matalammat antaa rahaa paljon enemmän.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kun ennakkoraivaus pitää tehdä, se on oikein tehtynä käytännössä sitä, että kaikki ne puut, joista ei tulisi ”sippirankaa”, raivataan maahan.

Monimuotoisuus syntyy metsään hakkuun jälkeen – jos on syntyäkseen.

Joskus olen miettinyt, että onko joidenkin mielestä tavoitteena, että kaikki metsäalueet ovat samanlaisia monimuotoisia risukoita, vai voiko olla komeita mäntymetsiä, -kuusimetsiä -koivumetsiä ja sekametsiä?

Minusta sellaiset metsät ovat monimuotoisuuden huippua, eivät risukot!

Joka paikkaan ei tietenkään sovi sama tyyli.  Kuivilla männikkökankailla ei edes kasva  muuta kuin mäntyjä.   Sitten on reheviä kasvupaikkoja  joilla kasvaa vesakkoa vaikka olisi tehty th 2 kertaa ennen ensiharvennusta.   Raivaus ei ole yleensä pakollista kuten ei ole th:kaan. Eikä kannata sitten yrittää saada kovin kummosia tulojakaan metsästä, jos ei tehdä mitään sen eteen.

Ostajat pystyisi (ja pitäisi maksaakin) maksamaan hyvästä ensiharvennusleimikosta paljon nykyisiä hintoja paremmin. Ja huonoista huonommin.   Siinä on varmaan  monesti syy  haluttomuuteen hoitaa taimikot kuntoon ajoissa.