Kannattaa katsoa Metsälehden video ”Tureikosta tukkimetsä”. Korjataan energiapuuta rankojen joukkokäsittelyyn sopivalla pikkumotolla koivikossa Konnevedellä.

Minulla oli vastaavan tyyppinen energiakohde luontaista koivua, mutta rungon keskikoko oli suurempi ja urakka tehtiin giljotiinikoneella. Silloin kantohinnaksi muodostui 10 euroa motilta ja saanto oli noin 100 mottia (tuotto sisältäen pienpuun korjuun tuen).

Toisessa kohteessa eli istutuskoivikossa päädyttiin teettämään ennakkoraivaus ja normaali koivukuitua kerryttävä ensiharvennus. Nyt vastaava menisi varmaan energiahakkuuna. Tuotto enskasta varmaan samaa luokkaa edellisen kanssa huomioiden tuotot ja kulut.

Kun tuota videota katselee niin hyvää jälkeä syntyy mutta kalliisti. Viimeinen taimikonhoito jos olisi tehty kunnolla, saanto olisi pienempi mutta ehkä myyjälle arvokkaampi?

Mutta MM: Oikea osaaminen konemiehelläkään ei saisi loppu tekniseen osaamiseen, joka varmaan on ihan kova – ja urakoitsija tykkää, kunnes työmaat tarkastetaan oikealla tarkkuudella.

Harvennusvoimakkuuden toteamiseen ei kertakaikkiaan riitä, että hehtaarilla on oikea runkoluku ja hätätapauksessa rungoiksi luetaan mitättömiä raippojakin.

Ison koneeseen iki-ihastunut ei pysty enää kuvittelemaan, kuinka pienemmällä koneella homma onnistuu paremmin kuin isolla, kunhan senkin tekniikan oppii.

Muistan hyvin, kuinka Kone-Hemmot ovat tyrmänneet ja jopa valehdelleet  itselleenkin, kun on enskan kohdalla puhuttu järkevän ajouraverkoston suunnittelusta. Muutamille kun jopa tikapuumallisen verkon toteuttaminen on liian vaikea rasti. Nykyään vaan sellainenkin on tyrmätty huonona vaihtoehtona. Myös pistourat he ovat tyrmänneet (Hemmot), vaikka ne monta kertaa ovat ainoa vaihtoehto tehdä kunnollinen korjuujälki vaikeassa maastossa.

Oikea ajokonekuski ajaa metsään takaperin tyhjänä ja tulee sieltä takaisin kuorman kanssa.

tuossa  arton kommentissa se kiteytyy  miksi  harvennukset  usein epäonnistuu. liian kireä  aikataulu+isokone  ja  huonot  taksat . usein se  harvennus  tehdään  päätehakkuun  lopuksi  ja  kiire on jo  toiselle työmaalle.

” suorittavan portan kommentti pitää paikkansa hyvinkin monessa metsäkaupassa ”. Oston kilpailu tilanteessa voidan ostaa jopa samaan päätehakkuu kauppaan pieniä harvenus kohteita, jotta vakio myyjä saadaan pidettyä asiakkaana!

Näissä tilanteissa on osa syyllinen myös puun ostaja, yleensä motoille esim. sahureilla on laskettu noin arvio katkoa ja kuljettaa tiettymäärä tukkia viikossa lanssiin !

Harvennus ei saa olla mikään ennätystehdas. Ero raivatun ja raivaamattoman kohteen työsuoritteessa on pahimmillaan 30%:n luokkaa. Energiapuusavotalla hehtaarilla vierähti tiheissa pusikoissa pahimmillaan jopa 3-4 vuoroa hehtaarilla eli sama määrä konetunteja ,kun hoidetussa metsässä koko kiertoaikana. Normaali tahti ,kun olosuhteet ovat kunnossa , on hehtaari enskaa/ vuoro,väljennystä 2 ha/ vuoro ja aukkoa noin yksi ha/ vuoro. Noilla tehoilla kehtaa jälkiään vielä esitellä.

Edellä mainitussa vertailussa on yksi syy ,miksi en erityisesti liputa energiapuuhommien puolesta. Jotkut jopa mainostavat ,että kohdetta ei tarvitsisi raivata. Monesti riittäisi pelkkä raivaus ja palstalle 5 vuoden lepo. Markkinoiden valtausyritykset raivaamattomuudella ovat valitettavasti osoittautuneet epätoivoiseksi markkinointiyritykseksi ja yrittäjän talouden olleen romahtamispisteessä. On yritetty toivottomissa olosuhteissa mahdottomia ja päädytty lopulta suoritustilaan(esim.fixtetin tapaus). Millainen on ollut työjälki? On pilannut terveidenkin yritysten maineen.