Aiemmin Puukin kanssa pohdittiin kumpi vaikuttaa enemmän hakkuutaksaan, yhden puun koko vai saanto per pinta-ala. Ne kun vaan tuppaavat olemaan pienet juuri samoissa kohteissa, kummankin vaikutusta erikseen voi olla vaikea hahmottaa. Kyllähän oikea taksoitus lienee yksi koneyrittäjän perushommia. Ellei sitä osaa, kannattaa opetella.

Panu ei näköjään ole joutunut kakkosharvennukselle pienen koneen tekemille urille. Jälki ei täytä odotuksia ,kun uraa on pakko leventää. Muuta mahdollisuutta ,kun poistaa rivi puita ,ei ole. Tällöin synty helposti 6-7 metristä väylää. Tästä olen varoittanut jo runsaan vuosikymmenen mittaisen ajan. Ketola on asian sisäistänyt ,mutta vielä näyttää löytyvän vastakkaisia ajatuksia päivänselvässä asiassa. Urat on tehtävä enskasta alkaen sellaisiksi ,että niitä ei tarvitse leventää seuraavan hakkuun yhteydessä . Jos muuta vaatii ,vastaa myös seurauksista. Haamu-urat on menetelmänä kuopattu jo aikoja sitten. Ei toimi.

Hyvin toimi vielä alle pari vuotta sitten haamu-urilta hakkuukin e-puun hankinnassa. Voi olla että ehkä vasta sen jälkeen lopetti toimintansa jossain päin, siitä en osaa varmaksi sanoa mitään.

Tutkimusten mukaan norm.ensiharvennuksen jälkeen tehtävässä 2-harvennuksessa yleensä puiden etäisyydet toisistaan on jo niin suuret, että urien sijoittelulla (norm. käytössä olevin uravälein) ei ole merkitystä metsän jatkokehitykseen puiden kasvun osalta.  Voi olla joskus noinkin kuin suorittavan ongelmametsässä, että joutuu tekemään uraa leventäen vanhaa joka on pahimoilleen tehty suorissa rivissä kasvien puiden väleihin ensiharvennuksella, jos on esim. pohjanmaan sarkametsäkuvio käsittelyssä, kun metsään ei sovi kuin yksi pitkä ura.

Kyllä kesällä onnistui hyvin toinen harvennus ilman ylileveitä ajouria. Enska tehty manuhakkuuna ja ajettu traktorilla. Sitä voi manuenskaa tehdessä jo silmäillä mitkä puut lähtee seuraavaksi ajouran varrelta kun tullaan isommalla kalustolla paikalle.

Aika onneton tuntuu jätkänkin tietämys konehommista olevan. Hävettää opettajakollegoiden puolesta. Koneen valmistajan tarjoamat ilmaiset lounaat ja illanvietot (/Sampo)ovat näköjään tehneet neljännesvuosisata sitten tehtävänsä.

Nykyiset koneet ja niiden tarjoamat mahdollisuudet eivät tunnu kiinnostavan. On ihan eri asia tehdä työtä ulottuvalla ja tarkasti toimivalla koneella uralta käsin verrattuna siihen ,että on ajeltava ristiinrastiin palstan sisällä pomimassa lyhyen puomin ulottumattomissa olevia puita ja pahimmillaan repiä runkoja poikittaisliikkein ,jotta niitä saadaan edes jotenkuten ajokoneen ulottuville. Kunnon vehkeillä toimitaan tukevasti ajouralta käsin kaatamalla rungot uralta poispäin ja puimalla kasat turvallisesti puomin alle. Viimeisenä toimenpiteenä ennen siirtymistä tuodaan hakkuutähde ajouralle ja jatketaan matkaa. Ura tulee kerralla kuntoon ja palvelee korjuuta koko kiertoajan ilman lisätoimenpiteitä. Kolhut minimoidaan valmistamalla puutavara puomin linjassa koko ajan kuljettajan näkyvissä . Tämä tietysti paikassa ,jossa on riittävästi tilaa. Kasalle voidaan myös siirtää puita pystyasennossa ,jolloin ei tarvitse kaataa puita toivottoman ahtaisiin väleihin. Tässä vakaa alusta ja tehokas kuormain ovat takeena onnistumiselle.

Yleisesti näyttää unohtuvan ,että pienialaiset ensiharvennukset eivät ole kannattavia korjata millään menetelmänä -pl oma työ- erikseen. Ne jäävät korjaamatta ,jos muuta hakkuuta tekemään tuleva kone ei kelpaa. Tämän vuoksi se vähintään keskiraskas kone on viisasta hyväksyä harvennukselle. Raivaamalla työmaa hyvään kuntoon mahdollistetaan myös työn onnistuminen.Ajatuksella ,että pienelle koneelle ei tarvisisi raivata ja tämän vuoksi vastustetaan riittävän kookkaita laitteita , ei nykymaailmassa ole sijaa. Hommat jää tekemättä ja harvennusrästit lisääntyvät.