Puun kasvustahan on ollut puhe.  Tuotto on tietysti eri asia mutta yhteys kokonaiskasvun ja tuoton välillä on aina olemassa.   Kokonaiskasvu riippuu mm. maan käsittelystä, taimien alkuperästä ,taimikon hoidosta , kasvupaikasta , puulajeista , harvennusajankohdista,-tavasta ja harvennusvoimakkuudesta.  Jos kokonaiskasvu tippuu hyvin paljon , niin hyväkään arvokasvu ei sitä riitä kompensoimaan tarpeeksi.   Tukkipuun suhteellinen määrä lisääntyy sopivassa tiheydessä kasvatettaessa mutta  optimitiheys ja optimikasvatustapakin vaihtelee hyvin paljon ajallisesti (tiheys) , kasvupaikan puuntuotoskyvyn ja puulajien mukaan.

Harvempi asento nopeuttaa puiden järeytymistä mutta siinä on rajansa milloin maan kasvupotentiaali jää jo vajaakäyttöön . Eikä kovin harvassa kasvavat puut kasva enää yhtä hyvin pituutta vaan kasvu keskittyy juuriston kasvuun , paksuuskasvuun ja oksien kasvattamiseen ; laatu heikkenee.  Lisäksi kerralla liian harvaksi vedetty metsä kärsii muistakin ongelmista helpommin. Juuristot on liian pieniä tuulia vastaan  joten niiden vahvistamiseen menee alkuvuosien kasvu, samoin tyvet vahvistuu puun ylempien osien kasvun kustannuksella.  Puulajeilla, niiden iällä  ja kasvupaikoilla on eroja siinäkin suhteessa miten hitaasti tai nopeasti  harvennusreaktio tulee .

Ei minusta tarvitse huonoja puita ottaa pois, jos tuloksena olisi reikä. Rahaa se kuitupuukin kasvaa, enkä minä harvennushakkuussa poistetun kuitupuun arvoa kuitenkaan vaihtoehtoiseen kohteeseen paremmalla korolla sijoita. Tärkeintä on, että ko. kasvuvaiheeseen sopiva määrä puita jää ja joista mahdollisimman suuri osa on tukkipuukelpoisia.

Voi Petkeles, niinhän minäkin teen mutta kyllä minulle rahakin kelpaa kun sitä kerran tarjotaan. Viimeksi harvennus tuotti tuplat kemeran kanssa. Ei paha kun mikään ei siinä ole kärsinyt mihinkään päin.

MaasTulli kirjoittaa Herlinin metsänhoidosta. Kiistakapuloina muun muassa talous ja maaperän hiili.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/artikkeli-1.1179191

Pitää korjata hieman kuvatekstiä ”rahaherran” ilmakuvasta. Siellä kartanon sivuilla lukikin, että siirrytään jatkuvaan kasvatukseen. Kuvan kuviolla ei siten ollut vielä siirrytty. Anteeksi Ilkka.

Herlin talousmiehenä on varmaankin oikeassa siinä, että talousympäristössä, jossa hän toimii ja kvartaali on neljännesvuosi, avohakkuun jälkeiset uudistamiskustannukset ovat ”järjettömät”:

Jonkin aikaa on taloudellisesti järkevää poimia vain parhaat lihat pois, eikä sijoittaa uudistamiseen. Sehän on selvää, jopa Reima ymmärtää sen. Herlin muilla toimillaan itämeren ja ilmastonsuojelulla  perää vastuuta tulevaisuudesta. Miksi vastuu tulevaisuudesta hänellä ei koske metsää.

Itse en ainakaan mitenkään pysty näkemään, että sadan vuoden parhaiden puuyksilöiden poimimisen jälkeen metsä siirtyisi seuraaville sukupolville paremmassa kunnossa, kuin se on itse saatu.