Kauneusarvot on katsojan silmissä ja vaihtelee henk.koht. mieltymysten mukaan.  Sekapuustoa voi saada aikaan erilaisilla  kasvatustyyleillä.   Tosin kuusettuminen siitä jk:n harrastamisesta yleensä seuraa muilla kuin kuivimmilla männynkasvatuspaikoilla.  Mutta miten on saatu taloudellinen tuottokin parhaaksi ?  ”Osaoptimoimalla” tietenkin.

Jo 1880 -luvulla jk:n metsiä  kasvatettiin  Sveitsissä. Niillä seuduilla pyökki, kuusi ja hopeakuusi (en tiedä onko tuo suomenkielinen nimi) on parhaiten alikasvoksesta uudistuvia  puulajeja,  ja jk onnistui parhaiten , kun niitä kasvatettiin noiden puulajien sekametsinä.  100 vuoden aikana 40% jk:n kasvatuksista onnistui seuduilla joissa olosuhteet sille oli paremmat kuin yhden alikasvoksesta uudistuvan puolivarjopuulajin Suomessa.

Tuolta pohjalta voisi ”simuloida” , että Suomessa onnistuu tulevaisuudessa jk:n hakkuista n. 20-30% .    Eli 75%;n osuudella metsän kasvu ja tuotos tulisi romahtamaan reippaasti. Samalla tietysti myös hiilensidonta putoaisi nykyisestä lisää kerryttävästä väheneväksi.

Realistinen ja sopiva osuus jk:lle olisi n. 2 –  5 %.  Eli turvemaista osalla ruohoturvekankaita ja mustikkaturvekankaita joilla on valmiina erirakenteista puustoa. Lisäksi rahkarämeitä joilla mäntyä kasvaa erirakenteisena ja uudistus onnistuu luontaisesti.  Kangasmailla osalla Mt-kankaita joilla on teoriassa mahdollista kasvattaa onnistuneesti jk:n metsää.  Karuilla mä-kankailla Lapissa  voi onnistua myös, jos välttämättä haluaa kasvattaa taimikon päällä isompia puita.

Otetaan tähänkin viesti Ruotsista, lähteenä Skogsaktuellt: kokemuksia männyn luontaisesta uudistamisesta Pohjois-Ruotsista napapiirin pohjoispuolelta. Tarina ei valitettavasti kerro, kuinka näitä pääjohtajan tutkimustuloksia mahdollisesti sovelletaan käytäntöön. Männyn luontaista uudistumista on pidetty epävarmana menetelmänä harvoin toistuvien siemenvuosien takia.

”1993 lade Herman Sundqvist, som idag är Skogsstyrelsens generaldirektör, fram sin doktorsavhandling med rubriken ”Forest regeneration potential of Scots pine advance growth in northern Sweden”. I avhandlingen hade han tittat närmare på förutsättningarna att utnyttja självföryngrade plantor vid föryngring av tallbestånd på magra marker i Norrbotten.

Med hänvisning till tidigare forskningsmaterial pekade Herman Sundqvist i inledningen till sin avhandling ut ”äldre relativt glesa talldominerade bestånd där vegetationstypen klassats som lingon eller fattigare” som de marker där beståndsföryngring (självföryngring) av tall rikligast verkar förekomma.

Herman Sundqvist hade också undersökt hur de självföryngrade tallplantorna påverkas ifall det kvarstående beståndet slutavverkas respektive plockhuggs. I de plockhuggna provytorna överlevde de självsådda plantorna i mycket högre utsträckning än i de kalavverkade provytorna. Den starkt bidragande orsaken till plantavgången i de kalhuggna ytorna var att dessa drabbades av insektsangrepp.

”Plantantalet kan i sådana lämpliga bestånd uppgå till tiotusentals per hektar”, skriver Sundqvist.

Käännös:

Vuonna 1993 Herman Sundqvist, joka on nykyään Ruotsin metsäviraston pääjohtaja, esitteli väitöskirjansa ”Mäntymetsän uusiutumispotentiaali alikasvoksesta Pohjois-Ruotsissa”. Väitöskirjassaan hän oli tarkastellut tarkemmin olosuhteita luonnontaimien hyödyntämiseen mäntypuiden uudistamisessa karuilla kasvupaikoilla Norrbottenissa.

Aiempaan tutkimusmateriaaliin viitaten Herman Sundqvist toi väitöskirjansa johdannossa esiin ”vanhemmat suhteellisen harvat männyn hallitsemat metsiköt, joissa kasvillisuustyyppi luokitellaan puolukkaiksi tai köyhemmäksi” maiksi, joissa männyn puiden uudistuminen (luontainen uudistuminen) näyttää olevan yleisintä.

Herman Sundqvist tutki, miten luontaisesti uudistuneet männyn taimet selviävät, jos ylispuusto korjataan pois. Poimintahakatuilla alueilla luonnontaimet selviytyivät paljon paremmin kuin avohakkuilla. Vahvasti myötävaikuttava tekijä avohakkuilla olivat taimien hyönteistuhot.

”Taimien määrä tällaisissa sopivissa metsiköissä voi olla kymmeniä tuhansia hehtaarilta”, Sundqvist kirjoittaa.

Kiitos vinkistä Mikko.

Jos ymmärsin oikein lukemani, Herman Sundqvistin väitöksen ohjasi Ruotsin  johtava jatkuvan kasvatuksen guru Mats Hagner.