Kehitys kehittyy. Stihlin porukat ovat ”keksineet” kuusikulmaisen viilan, joka ei toki ole maailman ensimmäinen.

Viialan viilatehdas lanseerasi jossain vaiheessa myöskin kuusikulmaisen viilan, joka oli sikälis erilainen, että se oli kuin lattaviila, jonka reunat olivat hokitettu, mutta kahteen kulmaan. Elikkäs siinä ei ollut liukupintoja, joten sen käyttö vaati hieman myös osaamista.

Teräketjuna käytettiin Oregonin teräväkulmaista – matalammalla hampaalla varustettua ketjua, jonka tyyppi oli LP. Jotkut ovat sen ristineet uudelleen Talttahampaaksi, vaikka minusta siinä ei ole mitään talttamaisuutta.

Samoihin aikoihin Viiala kauppasi muotoviilaa, jossa oli kaksi tasaista sivua ja kaksi kourumaista sivua. Sillä sai tumpeloisempikin viilari syvyydensäätöhampaan säilyttämään alkuperäisen muotonsa.

Sellaisen Tilhin plagiointiosasto varmaankin ”keksii” seuraavaksi?

Sinänsä Hexa ei olisi mikään iso investointi: -Pari ketjua ja viila.  (Miksi tuollainen paketti?)

En kuitenkaan usko, että siitä mitään pitempää riemua repeisi. Sitä olen hieman ihmetellyt, että päältä teroitettava ketju ja teroitusjärjestelmä ei ole lyönyt itseään läpi, koska se olisi tosissaan pätevä sydeemi oikein käytettynä.

Jo aivan terälaitteiden esiintuloaikaan ( minulle v. 1969 ) – oli esitetty teroitin, joka asetetaan sahan purusuojaan ja teroitus tapahtuu nappia ja kaasua painamalla. teroitus noin sekunnissa. Terä on myös sellainen, että jos vaikka sahanterä osuu sahatessa kiveen, se vaurioituu vain aivan pinnasta ja teroitus poistaa hetkessä vaurion.

Itse teroittelin ketjuja lattaviilalla, koska silloin minulle ei löytynyt mistään tuota teroitinta. Samalla hiomiskerralla aina säätyy myös syvyydensäätöhammas.

Jos sahassa on ylimääräistä tehoa, voidaan lastun paksuutta lisätä pyöröviilalla ja se toimi vaikuttaa ketjun loppuun asti.

Sahasin sellaisella ketjulla Tampereella SM-kisoissa, kyllähän se leikkasi makeasti, mutta muuten kisat eivät menneet putkeen.  (Tosin minulla oli aivan muut asiat mielessä sillä kertaa).

Ollut myös noita powersharppeja ja saha jossa tuo teroitinkivi sisäänrakennettuna mainitussa purukotelossa. Melko hömppää molemmat. Sisäänrakennettu kivi ja päältäteroitus. Ei niillä saa terävänäkään tavallisen ketjun leikkuutehoa. Ketjussa leikkuuteho tulee terävyydestä ja hampaiden korkeuserosta. Tuota korkeuseroa on vaikea saada vauhdissa teroittamalla. Powershapissa on sen vuoksi erikoinen hammaskulma. Akkurälläkällä sen helpoiten terottaa ja homma toimisi paremmin jos ketjuja myytäisi irrallisina yksittäin. Mutta huonoleikkuisena se ei oikein sovi kuin purkuhommiin tai aloittelijoille. Jos osaa teroittaa ja sahaa puhdasta puuta ei noiden kanssa jaksa kauaa leikkiä.

Tässä nyt taas keksitään pyörää uudestaan eri hammasmallivirityksillä. Varsinainen heikoin lenkki tuntuu olevan vuodesta toiseen käyttäjä joka ei jaksa viilata. Jurnuttaa tylsällä ja  hajoittaa ketjut ja koneet.  Sitten kiukutellaan kun kuttaperkka ei kestä.

Ehkä hiukan epäselvästi ilmaistu. Puru-ja syömähampaan ero tai paremminkin purupiikin ja hampaan korkeusero eli otto. Ottoa on vähän vaikea järjestää lentävällä teroituksella.