Kelpaiskohan tuohon suojelualaan voimajohtokäytävät? Maapohja kun edelleen itsellä, ja aluetta voisi kutsua esim paahdeympäristöksi tai pölyttäjäreservaatiksi. Itsellä tulee linjaa olemaan reilu 5% pinta-alasta.
Kelpaiskohan tuohon suojelualaan voimajohtokäytävät?
Hyvä huomio.
Sähkölinjoista voi saada ehkä 0,1 milj.ha kokoon suojelualueisiin.
Suomen sisävesien pinta-ala on 3,35 milj.ha, joilla kaikilla on rajoitteita, sillä ovat vesialueiden omistajien kontrolloimia eli niiden käytöllä on rajoituksia ja niitä suojellaan.
Kun kaikki 3,35 milj.ha Suomen sisävesialueet lisätään Suomen metsien suojelualueisiin ja rajoitteita omaaviin talousmetsiin, joita on jo 25% kaikista Suomen metsä- ja kitumaista, niin 30% menee yli, että heilahtaa.
Metsä-ja kitumaiden 25% maa-alasta tarkoittaa, että 0,25*30= 7,5 milj.ha on suojeltua tai rajoitteiden piirissä olevaa metsämaata.
Siihen kun lisää sisävedet 3,35 milj.ha, niin suojeltu ala on 11/33= 33%.
Suomen ei tarvitse suojella yhtään enempää kuin mitä nyt on tehty, että saavutetaan 30% suojelutavoitte.
Mukaan pitää laskea myös merelliset kansallispuistot, kuten Itä Suomenlahden, Saaristomeren, Selkämeren, Merenkurkun ja Perämeren kansallispuistot. Muitakin saattaa vielä olla.
Tässä vähän Hesarista kopioitua kritiikki luonnosuojelusta, kolonialismista ja paikallisista asukkaista (Gills, Dunlap ym):
”Paljon kritiikkiä on saanut osakseen muun muassa Yhdysvaltain tukema YK-tavoite suojella 30 prosenttia maapallon maapinta-alasta vuoteen 2030 mennessä. Se kuulostaa ensi alkuun hienolta, mutta kun tarkistaa kartalta suojeltavaksi ehdotetut alueet, ne sijaitsevat pitkälti globaalissa etelässä. Suojelualueiden perustamista kuitenkin ohjaavat pohjoisen järjestöt ja hallitukset, rahoittavat pohjoisen rahastot ja kannattavat pääasiassa pohjoisen äänestävä keskiluokka. Kohdistamme etelään toimia omien tarpeidemme mukaan. Suojelualueen perustaminen tarkoittaa yleensä käytännössä sitä, että pääsy tietylle palalle maata estetään ja vartijat tai armeija alkavat kontrolloida sitä. Tarkoitus on ikään kuin säilöä tiettyjä luonnonympäristöjä ja eläinlajeja. Suojelijoilta helposti unohtuu, että suojeltavilla alueilla elää myös ihmisiä. Esimerkiksi kun Afrikassa estetään salametsästäjiä tappamasta eläimiä luonnonsuojelualueella, osa heistä on paikallisia ihmisiä, jotka ovat eläneet ja metsästäneet alueella sukupolvien ajan. Luonnonsuojelualueeksi julistaminen antaa siis valtion armeijalle perusteet lopettaa alueen ihmisten elämäntavan. Paikalliset ihmiset jäävät kokonaan ajatuksen ulkopuolelle, ikään kuin ihmiset eivät kuuluisi osaksi luontoa.
Tiettyjä analogioita tästä on löydettävissä myös Suomen sisäisesti.
Avonaisia alueita vaativia uhanalaisia ja harvinaisia lajeja tulisi alkaa suojella myös sopeuttamalla metsänkäsittelyä niille paremmin sopivaksi. Varsinkin ns. hakkuurästialueilla pusikoituminen uhkaa mm. monia avonaisempia alueita elinympäristöltään vaativia lintulajeja.
Ns. sinisenkirjan mukaan (tutkimuksen tekijät on koottu erialojen ehdottomista ykkösasiantuntijoista) lähes joka toisella metsätyypillä on tarvetta lisätä avonaista metsäaluetta ( itselläni ei tarvetta ole tällä hetkellä , (suom. huom.) ) . Esimerkkinä mm. paahderinteet karuilla kasvupaikoilla, entiset metsäniityt , metsälaitumet ja luhtaniityt on kasvaneet umpeen. Pitkän tutkimustyörupeaman jälkeen on asiantuntijat päätyneet ehdottamaan kotieläinlaidunnuksen lisäämistä , lehmän läjien suojelua varsinkin niillä alueilla joilla niitä on liian harvassa tarpeeseen nähden ja aukkohakkuiden lisäämistä mm. uusien perhoslajien elinolosuhteiden turvaamiseksi. Ilmastonmuutoksen tuomat uudet haasteet on siis otettava huomioon myös pieneliöstön lajimuuttuman vuoksi.
Pahkeinen! Luke on siirtänyt toiseen paikkaan sen taulukon josta löytyvät suojeluprosentit metsä- ja kitumaalla, sen johon olen viitannut monen monta kertaa. Ei tuollaista saisi tehdä kertomatta minne taulukko on siirretty. Kaikesta pitäisi näköjään ottaa varmuuskopio.
Siinä taulukossa päädyttiin lukuun että 24 % metsä- ja kitumaan pinta-alasta olisi jo täysin tai osittain talouskäytön ulkopuolella ja niitä ei enää huomioida kestävästi ylläpidettävän hakkuusuunnitteen laskennassa.
Suojeluprosenttien laskennasssa maakuntataso olisi paras alueellinen mittakaava. Lisäksi kaikista pääluontotyypeistä pitää säilyä edustava otos. Esimerkiksi siis soiden erilaiset päätyypit, meri, järvet, meren saaristo, rannikko, metsän päätyypit eli eriasteisesti rehevät kasvupaikat, tunturit… Ei kuitenkaan ehkä tarvitse mennä luokittelussa niin hienojakoiselle tasolle kuin Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -kirjassa.
Sähkölinjoja on paha suojella, kun niitä raivataan. Toisaalta ehkä se voidaan laskea luonnonhoidoksi, kuten lehmät niityllä tai kuusen hakkuut jalopuulehdossa.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.