Niinhän ne puut hakataan muualta tai käytetään rakentamiseen puun sijaan    terästä ja betonia . Mutta kun nyt ei siitä näytetä piitattavan  Suomessa ainakaan ollenkaan.  Hiilinielujen lisääminen museoinnilla on lisätty ”päälle” lumeeksi jotta suojelun lisäämistä voitaisiin paremmin perustella.  Se selviää siitä, jos vertaa oikean  hiilitaseen muutosta metsissä eri tapauksissa. (kuten juuri esim. korvausvaikutusta ja uuden viljellyn metsän hyvää hiilitasetta).

Ko tapauksessa on noron varressa kasvava  vanha metsä.  Varjostuksen ja kostean pienilmaston säilyttäminen on se pointti jonka vuoksi on hyvä pitää reuna-alue peitteisenä.

Luulen etttä etelä suomessa ja keskisuomessa suojeltu metsä pinta-ala on pienempi kuin tieverkoston koko pinta-ala, siihen vois lisätä metsäteitten varastopaikat ja maanteitten levähdyspaikat. Rautateitä unohtamatta.

(Miten ne kommentit vaihtellee paikkaa ja aikakaan ei pidä yhtään paikkaansa, ed. 20:42 en ole kirj. mitään ?).

Metsien suojeluksi entisten lisäksi riittää hyvin Suomessa jo nykyiset alueet, metsälain , ls-lain mukaiset ja sertien sääntöjen mukaiset.   Niitä uhanalaisimpia eli metsäniittyjä,laidunmetsiä ja luhtaniittyjä voisi suojella lisää. Ehkä myös E-Suomen lehtoja.    Mutta mistä lehmät ja lampaat laiduntamaan jotta perinneympäristöt säilyy ?  Esim. Ls-liitto ja Wwf , Gp, Koneen säätiö saisi käyttää karttuisia keräys -ym. varojaan niihin Luonnonperintösäätiön esimerkin mukaisesti.

Käytännössä se menisi kuitenkin niin kuin nyt Lapissa jossa norm.talousmetsistä teollisuus ei osta HCV- puita koska suojelupeikko ja markkinastoppi pelottaa.  Taksonomia sääntöineen kertoisi kenen metsästä sopii yhtiön ostaa  puita.   Eli vappaaehtoinen pakko myös mo:lle.  Melkosen bad-strategia kaikille jotain kansan -ja omasta taloudestaan ymmärtäville.

Tomperilla oli tuossa aikaisemmin epäily, että tieverkon alla olisi enemmän metsäpinta-alaa kuin suojelualueverkostossa eteläisessä Suomessa. Piti sitten yrittää hahmottaa asiaa itsellekin. Viime viikkoisen luontopaneelin ulostulon mukaan eteläisessä Suomessa (Pohjois-Pohjanmaan alapuolella) olisi suojeltua metsä- ja kitumaata noin 360 000 ha, loput vajaat 1,9 miljoonaa hehtaaria pohjoisessa.

Väylä-viraston sivujen mukaan koko Suomessa on 78 000 km maanteitä (joista vajaat 1000 km motareita), yksityisteitä 350 000 km, katuja 26000 km ja rautateitä 6000 km. Jos valtatien alla olisi keskimäärin 25 metrin leveydeltä maata, yksityistien alla 10 metriä, kadulla 20 metriä ja rautatien alla suojavyöhykkeineen 50 metriä, niin tuosta saataisiin tulokseksi, että noiden alla olisi noin 630 000 hehtaaria maata. Valtaosa varmastikin metsää, osa peltoa ja täytettyä vesistöäkin mukana. Leveydet tietysti eri teillä vaihtelevat, mutta jos tuo olisi likimääräinen suuruusluokka.

Etelä-Suomessa tieverkosto on pohjoista tiheämpi ja oletettavasti keskileveydeltään leveämpikin (valtateitä ja katuja enemmän). Voisi siis tosiaan  olettaa, että eteläisessä Suomessa tieverkoston alla on enemmän metsää kuin saman alueen suojelualueilla. Noista varmaan saisi aika tarkatkin luvut jostakin maanmittauslaitoksen järjestelmästä ajettua.

Tuosta ei tietysti voi vetää mitään johtopäätöstä teiden tai suojelualueiden määrästä, mutta niiden keskinäinen järjestys saattaisi olla noin. Paljonko lienee peltoja samalla alueella.