Luontopaneelin raportin mukaan Lapin maakunnassa on kyllä jo suojeltu metsämaasta yli 10 %, mutta sielläkin suositellaan suojeltavaksi vielä vajaat 200 000 hehtaaria vanhoja ja luonnontilaisia metsiä.

Luontopaneelin raportin taulukossa 2 s. 11 on  ehdotetut pinta-alat alueittain ja maaluokittain. Suojellun metsän kokonaispinta-alan lisäys olisi siis se 1,458 milj. ha, josta 0,106 milj. ha kitumaata. Pinta-ala jakautuu suunnilleen tasan ”10 % metsämaasta” tavoitteeseen ja ”kaikki vanhat ja luonnontilaiset metsät” tavoitteeseen. Jälkimmäisistä merkittävä osa on jo Metsähallituksen hallinnassa, joten niistä ei tule lisäkuluja veronmaksajille paitsi tuloutusten alenemisten muodossa toki.

Myös Hesarin lehtikatsauksessa ohjelmaa pidetään kalliina. Hyvä että asiasta keskustellaan.

http://www.hs.fi/mielipide/art-2000008447394.html

MT:n jutussa kansanedustaja ja vihreiden varapuheenjohtaja Hanna Holopainen puolustaa taksonomiaa.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/artikkeli-1.1663289

Ei ne kaikki käävät kasva vanhassa kangasmetsässä kuten Pyhä-Häkissä, osa on muualla.

Ok en enää muista kun siitä on kauan kun olen käynyt paikan päällä. Kääpälajisto varmaan monipuolistuu hiljalleen, kunhan lahopuujatkumoa saadaan syntymään enemmän muuallekin kuin suojelualueille, joilla se on siis eniten vahvistunut viime vuosina.

Kääpä leviää tuulen mukana itiöistä, joten ehkä leviäminen ei ole niinkään se kynnyskysymys vaan elinympäristöksi sopiva lahopuu.

Olen seuraillut eri medioista pari päivää reaktioita tuohon luontopaneelin mietintöön. Sanottakoon nyt alkuun, että ei mietintö kovin realistiselta vaikuta. Mutta itse mietinnössä oli todettu ssen ehdotuksen kustannuksiksi 6,8 Mrd euroa huomioimatta vaikutuksia yhteiskuntaan muuten kuin mahdollisten suojelukorvausten kautta.

Muistellaan jokusen viikon takaista, kun kritisoin erään mhy-henkilön kommenttia monimuotoisuuden kustannuksista Päijät-Hämeessä. Hän oli arvioinut ne nykyisellään 5-10 tuhannen hehtaarihintaisiksi. Bullshittiä sanoin minä ja sanon edelleen. No mutta yhtä lailla luontopaneeli oli lasketellut samaa bullshittiä euroista. Tuohon heidän miljarimäärään oli päädytty keskimääräisellä hehtaarihinnalla reilut 5000 euroa / hehtaari, paitsi Lapin osalta oli käytetty puolta edellisestä. Kun muistetaan, että palstalaisten ja erään liitseenin puut kasvavat sen 350 m3 28 vuodessa istutuksen jälkeen ja joka uudistushakkuulta tunnutaan palstalla naputettavan sen 400-500 m3/ha, niin kuinka hyvin luulisitte luontopaneelin kustannusarvion pitävän. Hehän esittävät suojelua vanhimmasta eli ilmeisen runsaspuustoisimmasta päästä lähtien.

Aikanaanhan jonkun hallitsijan kusetustaktiikka oli se, että kun kusetaan niin se pitää tehdä niin suurieleisesti, ettei kukaan edes osaa kritisoida sitä. Kustannusten osalta tuo tuntuu menneen mediassa läpi tämän luontopaneelin ehdotuksen kohdalla. Kaikki tuijottavat suojeluprosentteja ja haukkovat henkeää, mutta miljardeissa saattaa olla aikamoinen ero esitetyn ja todellisuuden välillä. Puhumattakaan jos tarkastelu laajennettaisiin koskemaan kerrannaisvaikutuksia. Mutta ei yksikään media tainnut osata tuota kritisoida.

Hommaa voisi tarkastella yhteiskunnallisesti laajemminkin. Suojelukeskustelua käydään nyt niin suurella tunteen palolla, että moni asia jää siinä sivussa huomaamatta: eurot, itse monimuotoisuus, maanomistajat jne. Kaikilla varmaan on pointtinsa ainakin omasta mielestään, mutta keskustelijat eivät nyt vaan kohtaa asialinjalla, vaan menee mielipiteiden huuteluksi kaikkien osalta. Tosiasia lienee se, että luontopaneelin ehdotus ei tule koskaan toteutumaan murto-osaltaan eikä sitä edes EU vaadi (suojelutavoitteet (ne prosentit) EUn tasoisia sisältäen kaikki luontotyypit järvistä lähtien, ei minkään maan tai maakunnan, puhumattakaan metsien suojelutavoitteista). Mutta ihan yhtä lailla tosiasia lienee se, että metsätalous aiheuttaa omat haasteensa monimuotoisuudelle.

Kompromissihakuisuutta tässä suojelukeskustelussa kaivattaisiin varmasti kaikilta osapuolilta, niin kaikki voittaisivat. Ettei lopulta käy metsätaloudessa kuin turvetuotannolle: kiistetään kaikki ongelmat katkeraan loppuun saakka. Mutta tuo keskustelu ei tule onnistumaan niin pitkään aikaan kuin eri osapuolet suostuvat kuuntelemaan toistensa näkökulmia. Näissä hommissa se markkinavoima tuntuu olevan paras tuomari ja se on joskus aika tyly, kuten turpeen osalta nähtiin.