Lahopuut säilyvät suojelualueilla kohtalaisen pitkään pystyssä ja sen jälkeen suuri osa hiilestä jää maaperän hiilivarastoon. Suojelualue on siis kokonaisuutena suuri hiilivarasto. Varaston suuruus vaihtelee tietenkin tuhojen mukaan mutta yleensä näin. Suojelualueiden tärkein tehtävä on kuitenkin monimuotoisuuden ylläpito ja parantaminen. Joidenkin mielestä puuttomat suotkin pitäisi lannoittaa ja ojittaa, mutta tämä ei ole järkevää juuri suon suuren hiilivaraston takia. Sitä ei kannata päästää karkaamaan ilmakehään.
Hiilivarasto lisääntyy suojelumetissä mutta hiilinielun kertyminen puun kasvuun vähenee. Jos verrataan hiilitasetta laajemmin,niin paras tapa on korjata tukkipuut pois rakennuspuiksi ja viljellä uusi metsä joka sitoo entistä enemmän CO2:a . Joku kertoi Hs:n kommenteissa, että esim. Saksassa oli 1990-luvulla puuta keskimäärin 300 m³/ha ja Co2:a sitoutui n. 80 milj tn/v. Kun metsät on ikääntyneet , niin nykyään puuta on keskimäärin 330 m³/ha mutta vuosikasvu on vähentynyt niin , että hiiltä sitoutuu enää 1/5-osa entisestä. En tiedä lähdettä tietoon mutta kuulostaa loogiselta ainakin suojelumetsien kehityksessä. Maaperään karikkeista jäävän hiilen ja sieltä hajotuksessa haihtuvan määrät on luultavasti paljolti vielä selvittämättä erilaisilla kasvupaikoilla. Muistaakseni turvemailla hiiltä jää enemmän maaperään kuin kangasmailla.
Yksi asiaan vaikuttava tekijä on luonnonmetsien riski laajoille metsäpaloille (ja myös ötökkätuhoille) joissa häipyy sitten suunnilleen metsän koko hiilivarasto kerralla. Paras tapa voisi olla kompromissi jossa monimuotoisuudelle tärkeimmät elinympäristöt suojellaan (kuten on tehtykin Suomessa) ja talousmetsät säilytetään mahdollisimman hyvin puuta kasvavina ja puulajivalikoimaltaan sopivina sopeutumaan muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin.
Eräs viisas sano, jos Suomi ei suojele, mites sitten käy jos Suomessa tuotetut tuotteet pannaankin nykyisissä käyttökohde maissa tuonti kieltoon? Samalla tavoin kuin EU meinaa kieltää soijjan tuonnin Brasiliasta tai soijjakiellon jos on geenimanipuloitu.
Paras tapa voisi olla kompromissi jossa monimuotoisuudelle tärkeimmät elinympäristöt suojellaan (kuten on tehtykin Suomessa) ja talousmetsät säilytetään mahdollisimman hyvin puuta kasvavina ja puulajivalikoimaltaan sopivina sopeutumaan muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin.
Juuri tätä kompromissia itsekin agitoin. Lisäksi hiilinielun vaatimus pitää olla kohtuullinen. Hiilinielua on vaikea ylläpitää pysyvästi, jos suojelumetsän osuus on suuri.
Hieman epäilytti nuo Saksan luvut: ehkä kyseessä on hiilinielu? Sittenkin 20 miljoonaa kuutiometriä tai hiilidioksiditonnia on pieni luku Saksalle, kun se sama määrä kertyy meillä paljon pienemmältä metsäpinta-alalta.
Muistaakseni turvemailla hiiltä jää enemmän maaperään kuin kangasmailla.
Linkissä alla (Turunen, Mäkilä, Virtanen) alle 100 v turpeen muodostuminen on n. 3,4 MCO2-tn/v. Laskettu tuosta suobiomassan kasvusta 170Mtn/50= 3,4 MCO2-tn/v, joka vastaa CO2-sidontaa 3,67*3,4= -12,7 Mtn/v. Luonnon soiden CO2-sidonta tuosta on vain -3…-4Mtn/v.
Lisäksi Tilastokeskuksen laskemat orgaanisten maiden CO2-päästöt +4,1 Mtn/v ja turvepeltojen CO2-päästö +8,7 Mtn/v nollautuvat, tällä laskelmalla. Tosin siinä huomioidaan myös ojitettujen metsämaiden vuosittaisen hakkuusäästön CO2-nielu, joka Lulucf-laskennassa lasketaan metsien nieluun.
SUOMEN SOIDEN HIILITASE 1950-2000 (IHMISTOIMINNAN VAIKUTUKSET)
Laskelma sisältää suuren määrän epävarmustekijöitä (Laskelman tiedot:Turunen 2008, Mäkilä 2010, Tilastokeskus 2010, Virtanen)
Hiilivaraston pieneneminen Tg hiiltä (C)
Turpeen käyttö käyttö ja tuotanto – 44 Turvepellot (kaasupäästöt) – 86 Huuhtoutumat (ojituksista) – 27 Soiden tuhoutuminen (tiet,altaat, kaatopaikat) -63 Turpeen hajoaminen (metsäojitetut suot) – 43 Yhreensä= -263
Hiilivaraston kasvu Tg hiiltä (C)
Suobiomassa ( toimivat suoekosysteemit) + 170< Biomassan lisäys ojitetuille ( puusto, karike) + 124 Yhteensä = + 294
Muutos hiilitaseessa (1950 – 2000) = +31 Tg hiltä (C)
Paljonkohan tuo +31 Tg hiiltä mahtaisi olla hiilidoksiditonneina? Tuo olisi nimittäin hyvä luku heittää erinäisiin nettikeskusteluihin…
Tuo ojitettujen soiden hiilitase on hyvä eli turvetta on hajonnut pyöristäen noin -40 Tg ja puusto on sitonut biomassaan noin +120 Tg eli plussalla eli hiilinieluna +80 Tg.
Paljonkohan tuo +31 Tg hiiltä mahtaisi olla hiilidoksiditonneina?
Tg=Mtn.
Ojitettujen turvemaiden hiilivaraston kasvu oli 1950-2000 n. 31 MC-tn, joka ilmaistuna CO2-varaston kasvuna 3,67*31 = 113,8 Mtn.
Mutta tässä on mukana ojitettujen turvemaiden metsien hakkuusäästön varaston lisäys, jonka Tilastokeskus Lulucf-maankäyttösektorilla laskee metsien hiilinieluun kuuluvaksi sekä myös tuo tupeen käyttö ja tuotanto -44 Mtn, joka kuuluu energiasektorille.
Näiden huomioiminen tekee pelkän turpeen CO2:n päästöjen ja sidonnan taseesta negatiivisen, joka tukee Tilastokeskuksen laskemia päästöjä orgaanisille maille + 4,1 Mtn/v ja turvepeltojen +8,7 Mtn/v vuonna 2019, vaikka kaikki tuo alle 100 vuoden ikäisen turpeen (näennäisnielu) sidonnan varasto (C) 170/50= 3,4 MC-tn/v = 3,67*3,4= 12,5 MCO2-tn/v olisikin mukana laskelmissa.
Sori että ketju meni nyt pilalle tästä suohommasta.
Toimivat suoekosysteemit +170 tarkoittaa ehkä luonnontilaisia soita, kun kertymä on noin suuri? Otsikossa puhutaan kylläkin ihmistoiminnasta. Ehkä pitäisi tarkistella julkaisusta…
Ojitetuissa suometsissä itseäni ei kiinnosta niinkään paljon turvetase vaan kokonaisbiomassojen tase. Siinä pitää varmaan huomioida miinuksena turpeen hajoamisen -43 lisäksi huuhtoumat -27 Tg. Yhteensä ojitetuissa suometsissä sitoutui siis 124 – 27 – 43 = 54 x 3,67 joka olisi noin 200 milj. tn CO2-nielua 50 vuodessa eli 4 milj. tn vuodessa. Meniköhän tämä nyt yhtään oikean suuntaisesti?
Tuosta arviosta on jo 20 vuotta, joten aika paljon lisää puuta on kertynyt suometsiin. Turpeen hajoaminen lienee myös hidastunut kerrosten ohentuessa ts. ojikoiden siirtyessä muuttumiksi ja turvekankaiksi. Tase on siis tuosta vielä parantunut.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.