Täytyy sen öljyn asiallista olla, enää en sellaista halvinta hommaa. Tuon e10 bensan käyttöä en 2t koneessa kyllä ymmärrä. Se öljykalvo ei voi millään olla niin hyvä koneessa, kuin esim e5 bensalla. Pienkonebensa on siis lähinnä luonnonystävää?

Pienkonebensa lanseerattiin käyttäjille (Ruotsissa) – käyttäjien terveyteen vedoten. Metsurit vaativat oman terveytensä takia polttoainetta, jonka pakokaasut eivät ole läheskään niin epäterveellisiä kuin fossiilisen polttoaineen pakokaasut.

Tilannetta sopivasti vauhditti se, että metsurit olivat jo siirtyneet aikapalkkaukseen ja polttoaineet tulivat työnantajan maksettavaksi.

Vanha totuus, että me olemme kymmeniä vuosia kehityksestä jäljessä Ruotsiin verrattuna pätee tässäkin asiassa.

AINA löytyy vanhoja Jeessejä, jotka eivät uudistu millään keinolla, ennenkuin eukkonsa sanoo, että ”Se nyt vaan on sillä lailla. että meillä auto vaihtuu Peugeottiin”.

Jos Jeessin emäntä sanoo, että nyt siirrytään pienkonebensaan, niin siitä suitsutusta ei sen jälkeen puuttuisi tältä palstalta. Jeessi kuvittelisi hetken päästä, että hän on keksinyt ja tuotteistanut koko pienkonebensiinin.

Nesteen pumpulta ois tarkotus käyvä viikon parin sisällä hakemassa vähän enemmän alkylaattia kun käyntiä lähellä mistä sitä saa, niin sitten saa vertailla vähän tarkemmin.

Kanisterissa en bensoja ostele jo sen muovijätteen takia ja onhan se hintakin aika korkea.

Nuuka isäukko osti taloon tuota halpaa Polaric 2-t-öljyä. Pakoputket karstoittui ja siinä vaiheessa, kun yksi raivaussaha  ja toinen moottorisaha oli leikannut kiinni, ymmärsi, että säästää väärässä paikassa.

Tämän jälkeen käytössä ollut Stihlin ja Husqvarnan merkkiöljyt. Jälkimmäisellä seatulla bensalla aloitin tänä keväänä raivuut ja sahasin vielä eilen. Tänään sekoitin täyssynteettisestä (en muista merkkiä, moottorikelkan kuva oli etiketissä) bensiinin ja sahasin neljä tankillista. Pakokaasu haisi eilen vielä kevyesti nokkaan, tänään huomattavasti vähemmän.

En mitenkään herkkä hajuille koe olevani. Joskus harvoin on päänsärky iskenyt ja pahimmillaan kerran migreeni. Työt piti keskeyttää ja kaveri tuli hetken päästä taukopaikalle. Juttelusta ei meinannut tulla mitään, kun migreenin myötä en saanut sanoja mieleen ja suusta ulos. Yksin tuskin olisin metsästä autolle osannut, kun ei ollut tuttu palsta. Tämän myötä ymmärsin, että pakokaasun katku ei aina ole yksinomaan miellyttävyystekijä.

Kerran HVA:n edustaja kävi ja piti esitelmän myös öljyistä. Ilmeisesti se oli silloin nostettu teemaksi syystä tai toisesta valmistajan ja maahantuojan leirissä.

Tuotiin esiin pakoaukon karstoittuminen huonolla öljyllä ja sen vaikutukset. Oli kuvia tyypillisestä männän kiinnileikkautumisesta pakoaukon ja kytkimen välistä. Oli karstoittuneen männän päähän sulaneita reikiä (havaintomallit). Oli yllättäen männän sisäpuolelle paistunutta öljykerrosta (heikentää jäähdytystä)

Ehdoton ohje oli käyttää hyvälatuista, tuhkautumatonta, ilmajäähdytetyille moottoreille tarkoitettua öljyä (leimahduspisteen lämpötila 50 astetta korkeampi kuin muilla öljyillä) Ja seosprosentti valmistajan ohjeen mukaan. Ruotsissa aikapalkkaiset metsurit olivat sahanneet 1 %:n seoksella silloin jo vuosikausia.

Jos öljyä pannaan 1% bensiinin määrästä, on ihan sama, maksaako se kympin litra, vai peräti kaksi!

Savu, käry ja haju on sitten vielä lieveilmiö, johon voi ettaa kantaa enemmän tai vähemmän kantaa.

Itse olen aloittanut ”erikoisöljyn” käytön  (Raket 2T-öljy) jo n. vuonna -69. Siinä oli silloin punainen väri, joka oli sen takia, että erehtymisen mahdollisuus vähentyi merkittävästi.